tiistai 3. helmikuuta 2009

Hyvästi Melilla!

Quien va a Sevilla, pierde su silla.

Joka sevillaan lähtee, paikkansa menettää. Tai melillansa menettää. Hehehee!

Viimeinen päivä on nyt sitten koittanut. Leena-Kaisa saapui eilen tänne, David ja Lea lähtivät aamulla aikaisin lentokentälle, ja oma laiva lähtee keskiyöllä Malagaa kohti.
Viikko matkailua niemimaalla ja sitten lontooseen pikainen (shoppailu) visiitti. Nyt nukuttaisi aivan hirvästi mutta pitää käydä suihkussa ja laittaa tavarat valmiuteen. Olo on epätodellinen.

Tässä on niin paljon saanut viime päivinä jauhaa kaikille, kuinka on tykännyt kokemuksesta. ja voinut itsekin miettiä niitä asioita, jotka on jäänyt käteen. Ykkösenä tyytyväinen täytyy olla kielitaidosta, jonka on täällä saanut haalittua. Edelleen harmittaa se kieliopin puute, mutta tietenkään ei voi ajatellakaan, että jossain vaiheessa olisi aivan valmis ja kielitaito olisi täydellinen. Se on prosessi, jossa on taas päästy valtava askel eteenpäin. Tavallaan se nälkä tutustua espanjalaiseen kulttuuriin ja musiikkiin ja historiaan on edelleen jäänyt. Sitä ei ole saanut täällä Melillassa tyydytettyä, mutta tietysti täällä on nähnyt niin valtavasti sellaista, mitä mantereella ei olisi ollut mahdollisuus nähdä. Marokkoon tutustuminen ja koko sen kulttuurin avautuminen on ollut aivan mielettömän palkitsevaa. En vaihtaisi sitä mihinkään. Jos mahdollisuus johonkin vielä tulee, niin mielellään viettäisin aikaa Espanjassa. Vaikka samalla Latinalainen Amerikka kiinnostaa vielä sitäkin enemmän.

Ja ainahan ne ihmiset tekevät jokaisen kokemuksen. Ihan jokapäiväisessä elämässä on ollut tekemisissä niin hauskojen tyyppien kanssa. Naapurikaupan sedät saavat aina hymyn kasvoille, samoin leipomon omistajatäti ja iloisesti tervehtivä kosmetologi. Täällä ihmisiin saa lopulta niin helposti yhteyden, olkoonkin vaikka pinnallinenkin. Suomessa sellaista voisi olla lisää. Mahtavat professorit Juan Antonio ja Leonardo tulevat varmaan suomeen käymään. Sitä odotan tosi innoissani. Ja tietysti päällimmäisenä mieleen jäävät Julia, Lea ja David. Ikävä tulee kyllä olemaan, mutta onneksi tiedän, että he tulevat pysymään elämässäni aina. Isabellaa on kiva mennä vielä tapaamaan. Hänen kaikki kaverinsa löytyvät nykyään facebookista. Myös hulvattoman hauskat englannin oppilaat tulen kyllä muistamaan.

Samalla tietysti odotan tosi paljon kotiin paluuta. Mikkoa on jatkuvasti ikävä ja on niin ihanaa taas nähdä. Samon kuin kaikkia muitakin ystäviä ja perhettä kotona. Hirveä odotus, että hanna tulee kotiin maaliskuussa. Juuri nyt on niin kiitollinen olo kaikista mahtavista ihmisistä, jotka ovat elämässäni. Voi kun olisi oikein paljon aikaa viettää kaikkien kanssa!

Tällaisia ajatuksia päässä siis nyt. Pitkä ja mahtava viikko edessä. Olo on nyt valmis. Valmis menemään takaisin kotiin.

Kiitos lukijat! Kiitos Melilla! Rauhaa :)

torstai 29. tammikuuta 2009

Lähtö lähellä

Ei voi olla totta, että vietän Melillassa enää 5 yötä!

Palasin juuri ekasta kokeesta, joka ei mitenkään hirveän hyvin mennyt, mutta noh. ehkäpä opettaja antaa armon käydä oikeudesta. Huomenna marketing -koe, jonka oletan olevan hieman iisimpi ja maanantain vielä viimeinen rutistus. Maanantai-iltana saapuu myös Leena-Kaisa vihdoin espanjan turneensa jälkeen tänne. Odotan innolla hänen tapaamistaan!

Tämä asuntoasia on nyt todella uskomatonta söhläystä ja tunnen hirveää voimattomuutta ja syyllisyyden tunnetta, kun lähden vain käppäilemään ja jätän Lennun ja etenkin Julian epävarmuuden valtaan. Kahdesti on jo pitänyt onnistua ja sitten perään heti ollutkin mahdotonta, että tytöt muuttaisivat Davidin ja Lean asuntoon. Kämppä on lähellä ja olisi juuri hyvä, mutta ensin ongelmana oli se, että tyttöjen pitäisi maksaa tuplavuokraa helmikuulta, mikä oli tietty mahdotonta. No meidän vuokraemäntä sitten teki niin uskomattoman armonnäytteen, että hänelle kävisikin puolen kuun vuokra. Kyynelsilmin jo häntä kiittelimme ja asunto laitettiin varaukseen.

No eilen illalla sitten Juan Antoniolle oltiin ilmoitettu vuokratoimistosta, että kämppää ei tytöille vuokrata ja David ja Leakin saivat lähtöpassit, niin että kun heidän piti alunperin lähteä 7 päivä, he lähtevät nyt tiistaina 3. päivä kuten minäkin ja ovat viimeisen yön meillä yötä (5 ihmistä, 2 sänkyä.. kai tästä selvitään!). Netti ehdittiin jo vaihtaa davidilta julialle ja 20 euroa maksettiin vaihdostakin. voi perse. aivan uskomaton sotku. Mutta varmasti joku paikka helmikuun aika löytyy. Itse stressaan ihan hirveästi, vaikkei tämä edes minua kosketa! Inhottava tilanne.

Itse kävin juuri sulkemassa pankkitilin, joka onnistui uskomattoman mutkattomasti! Viva Caja Granada! Siellä on niin ystävällinen pankkivirkailija. voih! mutta nettiä kun yritin sulkea, niin ilmoitettiin, että sopimus on 18 kuukauden sopimus.. että pitäisi maksaa lisää. sopimusta tehdessä olen kyllä selkeästi ilmoittanut, että vaihto loppuu silloin ja tällöin... vaikka soppari olisi siirretty lennulle ja julialle, ei se siltikään olisi ollut lähelläkään 18 kuukautta. huomenna sinne sitten taistelemaan. Mitähän ne mulle tekevät jos lähden lätkimään? tili on suljettu, ei ne mua varmaan suomesta saalista..? Mutta tänään enivei viimeinen päivä netissä! huh. Minä kun niin toivoin, että leena-kaisan ei tarvitsisi sitä nettirumbaa käydä läpi. voi ahdistus.

Todella lähtövalmis olo siis. ristiriitaiset tunteet. Davidin kanssa eilen naurettiin sitä, kuinka täällä hoetaan, että melillassa ihmiset on niin mukavia ja blaablaa, mutta kun oikeasti tarvitsisi apua, niin sitä ei kyllä saa. Juan Antonio oli myös tosi vittuuntunut ja oli jo sanonut irti kaiken muunkin yhteistyön yliopistolta kyseisen vuokrayhtiön kanssa.

No nyt Julia tuli kotiin ja on huomenna menossa katsomaan asuntoa, josta kuuli töiden kautta. Toivottavasti tärppää.

Mulla vielä kesken siis kokeet, nettiasia ja laatikon postittaminen kotiin. Oon niin innoissani siitä, että pääsen vielä Sevillaan ja kotiin meen Lontoon kautta. Alas punta! Shoppailuterapia varmaan auttaa mua vaikeuksien keskellä....tai vie syvemmälle vaikeuksiin.

Tässäpä tämä.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Totaalinen onnistuminen!

Jeih!

Langaton netti on ollut pois toiminnasta. Soitin pari päivää sitten nettipaikkaan, ja nyt äsken sitten teknikko otti puhelimitse yhteyttä. Teknikko oli kovasti sitä mieltä, että hän antaa mulle espanjaksi (tietysti) ohjeet puhelimen kautta, että kuinka itse korjaan asian. Tämähän ei monilla onnistu edes suomeksi!
Kauhusta jäykkänä totesin, että no koitetaan sitten. Ja, ihme ja kumma, SE ONNISTUI! Seurasin nettiviidakosta kaikkia ihmeellisiä ohjeita ja otin puhelimesta ylös pitkiä merkki- ja numerosarjoja ja kuin ihmeen kaupalla langaton netti rupesi toimimaan. Puhelun lopussa kyllä kumpaakin nauratti aika paljon, ja toivo meinasi ainakin multa mennä jossain vaiheessa. "Voisitko toistaa?", "kuinka?". voi kiesus. Mutta tämä oli mielessäni todistus siitä, että olen saavuttanut sen, mitä tulin täältä hakemaankin. Kudos to me!!!

Vähän heikompia uutisia, jotka ei muhun liity, on se, että vuokraemäntä tuli ilmoittamaan, että muuttaa mantereelle ja ei voi jatkaa sopimusta lennulle ja julialle. Kiva. Helmikuun loppuun talo on siis tytöillä (itse olen lähdössä 3 tai 4 päivä Sevillaan, ja sitten adios vaan melilla). Maaliskuun alusta pitää löytää uusi mesta sitten. Todella perseestä ja tunnen mieletöntä sympatiaa etenkin Juliaa kohtaan, jonka melilla-kokemus on ollut jo ihan tarpeeksi repaleinen. Hirveää säätöä. Ja perhanan eukko. Se oli kyllä ihan itkettynyt ja masentunut, ja vähän luulen, että emännän ihmissuhde on kariutunut myös. Huh hei.

Tänään piti mennä porukalla syömään, mutta julia on sairas ja lea ja david juuri ilmoittivat, että heillä on the blues. joten eivät tule. perse. odottelen siis englannin oppilasta tässä ja katson saksan mtv:ltä höttöistä reality tv:tä.

Abrozos a Finlandia!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Takaisin "kotona"

Aika on mennyt aivan uskomattoman nopeasti!

Nyt palailin juuri joululomalta Suomesta. Oli ihana loma ja etenkin oli ihana nähdä Mikkoa. ja kaikkia ytäviä ja perhettä tietysti myös! Mukavan rentoa ja oli aikaa hengailla ja tehdä joulua kotona. Oli kuusi haettu mikon iskän metsästä ja kaikkea.

Loma kivasti pidentyi hieman, kun olin lähdössä kovasti 9 päivä perjantaina. Kalenteriinkin olin oikein pätevästi tämän päivän merkannut. Kun helsinki-vantaalle sitten tulin aamuviideltä perjantaina, niin check-inin tyttö oikein ystävällisesti havaitsi että lentoni olisivat olleet edellisenä päivänä. Täyteen hintaan piti ostaa uudet liput, joten vasta sunnuntaina pääsin matkaan. Mukana helsingissä oli tietysti vain tyhjä matkalaukku, joten en pystynyt edes jäämään sinne. sitten 5 tuntia junassa takaisin kokkolaan. Mutta oli sentään aivan ihana viikonloppu mikon kanssa ja kaverit tuli pelailemaan vähän korttipelejäkin. Todella hyvin investoitu 300 e siis. ...voi viddu. I don't want to talk about it!

Mutta malagaan pääsin siis eilen illalla ja sitten yölaivalla afrikan puolelle. Aamu meni talteen nukkuessa ja nyt odottelen taas englanninoppilasta (jonka nimen olen totaalisesti unohtanut!) kylään.

Huomenna tunteja ja byrokratiaa. jei. Pääsiäisen saharan matka taitaa jäädä haaveeksi. rahatilanne on niin huono! ja koko ajan kaikkia menoja ilmaantuu. yöh. joululomalla olin haaveilllut tekeväni paljon töitä, mutta ei ollut vuoroja eikä asiakkaita. kivahan oli toki lomailla, mutta toivoin, että tili olisi hieman pulleampi kuin on. nojaa. tulee ja menee.

Nyt on siis tosiaan enää 3 viikkoa ennen kuin vaihto loppuu! edelleen voi vain päivitellä ajan kulua. Mieli ja ajatukset on jo ihan Suomessa ja Tampereella. Opintojen jatkaminen pyörii päässä ja haluan jotenkin päästä jo äkkiä arkeen kiinni. Tää on kyllä nyt ihan rehellisesti nähty. Malagaan palaaminen oli mukavaa ja jotenkin on hirveästi fiilistä mennä tutustumaan Sevillaan ja muuta. Mutta Melillalle voin ilomielin sanoa hyvästit. Harmittaa, että kaikki haaveet Valencian ja Murcian ystävien tapaamisestä jäivät haaveen tasoksi. Täältä ei pääse mihinkään. ja kallistakin on! Olisi ollut ihana käydä myös Madridiin tutustumassa ja ehkä pohjoiseenkin. Kun kokemusta nyt summaa, niin ehdottomasti olen oppinut enemmän Marokkosta ja arabikulttuurista kuin Espanjasta. Sekin on tietysti rikkautta ja olen tosi iloinen ja kiitollinen kaikesta. Ja kielitaito on karttunut hyvin. joskin kielioppia olisi mukava vielä petrata. Onhan tässä koko elämä aikaa!

Mutta ihan lopputunnelmat on tosiaan jo. Mielessä on käytännön asiat kuten tavaroiden lähettely (toivoin ettei tarvitsisi, mutta oon lähdössä sevillaan ja lontooseen pienellä ja toivottavasti kevyellä laukulla) ja loppukokeiden tekeminen äkkiä alta pois. huh. ne kyllä jännittää... mutta en jaksa vielä sitä miettiä.

Mikolla oli huono olo. toivottavasti se äkkiä paranee! Leenan kanssa varattiin lennot maaliskuussa rigaan. maksoi 20 edestakaiset!!! jessus. verot ja kaikki mukana. uskomatonta.
toivottavasti siellä on sit jo kevät. ja pääsisipä tänne yhtä halvalla. kirottua.

Tämmöstä blaablaata mun päässä siis liikkuu :)

Pusspuss!

tiistai 2. joulukuuta 2008

tsähling

Heips!

Onpas mulla ollut tylsä elämä! Tuntuu ettei mitään raportoimisen arvoista ole tapahtunut, keskityn vain joulun odotukseen.

No news is good news. Kait.

Lämmintä vettä ei tule edelleenkään, ja olenkin käynyt tästä innoittuneena salilla (suihkussa) vilkkaasti. Putkimiestä tai jotain lämmittimenkorjaustyyppiä on tässä odoteltu nyt kaksi päivää. Mutta huomenna siis OIKEESTI... hahahaa! Uskon kun näen.

Koulujuttuja pitäisi jonkin verran tehdä ennen joulua, mutta enemmän nyt suunnittelen viikonloppuna tulevaa Fesin matkaa. Hirveää sählinkiä bussiaikataulujen selvittämisessä ja kaiken lisäksi Julialla on perjantaina työsitoumuksia myöhään asti. Nyt siis toivotaan, että Nadorista lähtee oikein myöhäinen bussi Fesiin. Hotellit on varattu. Elämä.

Englannintunteja on ollut nyt kaksi Adrian -nimisen oppilaan kanssa. Oikein mukavasti menivät kummatkin. Hän on poliisi raja-asemalle ja kertoi aika mielenkiintoisia juttuja siellä työskentelystä. Ei käy kateeksi. Englantikin sujuu ihan OK, joskin en tiedä paljonko ymmärtäisin, ellen osaisi espanjaa. Ääntäminen on fataalia.

Muutoin kaikki hyvin! Tylsiä blogikirjoituksia tylsästä elämästä. Joulu on nurkan takana!

Tiina

torstai 27. marraskuuta 2008

Elämä vaan jatkuu ja jatkuu

Heeeips,

Mahtava saavutuksen tunne; eilen sain vihdoin viimein lähetettyä kandimailia kuntaliittoon ja yliopistolle. i did it. oujeee.

Muutoin ei merkittäviä saavutuksia. Kävin pilateksessa taas pitkästä aikaa. Kamalaa kun jumppatäti oli niin loukkaantunut. Hanna tuli ottamaan mua kädestä kiinni ja kysyi oikein englanniksi "Tiina, Why?". Voi kamalaa! No nyt rupean kyllä taas käymään! Eilen Lea ja David olivat täällä illallisella ja varattiin hotelli meille neljälle Fesistä, Marokkosta. Joulukuun 6-9 on lomapäiviä täällä ja käytämme nämä pari päivää menemällä jouluostoksille ja katselemalla nähtävyyksiä Fesissä.

Talon kanssa kaikki hyvin. Lämmintä vettä ei vaan tule. Tänään vuokraemäntä tulee katsomaan asuntoa potentiaalisten ostajien kanssa. Ensi kuun alussa hän tekee meille vuokrasopimukset helmikuun loppuun asti, ja mikäli ei ostajaa löydy, hän tekee sitten sopimukset Julialle ja Leena-kaisalle kesälle asti. Vähän tuntuu, että ei me kyllä näin sovittu... mutta itsekin hän kyllä sanoi, ettei usko ostajaa löytyvän finanssikriisin ja muun kanssa. Toivotaan siis parasta!

Helmikuulla kun Lea lähtee ranskaan, David jää ilman kotia ja on mahdollista, että vuokraemäntä saisi aikaiseksi tyhjentää kolmannen huoneen Davidia varten. Tännehän tulisi sitten ihan ruuhka! ..ilman mua tosin!

Parhaillaan odottelen ensimmäistä englanninoppilastani. Salilla eräs täti kysyi jo aikaa sitten puhelinnumeroani, koska hänen veljensä on kiinnostunut englannintunneista. Nyt tunnin päästä veli tulee sitten tänne keskustelutuntia varten. Ihan jänskää. ja kiva jos saa vähän taskurahaa.

Ei siis sen kummempaa tällä erää. Tää uus bonditunnari on muuten ihan tykki! tekee vähän mieli bailata... Huomenna pidetään pienet tuparit, tai internetjuhlat, kuten lea ehdotti. Jotain naposteltavaa varmaan järkätään. Takoitus oli kutsua kaikki tutut, mutta Isabellalla on synttärit sitten lauantaina. He ovat menossa nadoriin päiväksi ja kutsuivat minutkin, mutta taidan kyllä skipata sen. Kiva, että äiti lähetti mulle kaikkea suomi-tarviketta, niin lahjakin on sitten jo valmiina. Hieman harmittaa, että ollaan nähty niin vähän viime aikoina espanjalaisten kavereiden kanssa. Mutta on toisaalta ollut niin paljon kaikkea äcktioniä tässä kuussa!

pusselipuss!

maanantai 24. marraskuuta 2008

linkki fuengirolan kuviin

http://www.facebook.com/album.php?aid=84490&l=73e9b&id=540275599