Minut tuntevat tietävät, että vaihdon yksi päämotiiveista oli rusketuksen päivittäminen sekä sillä leuhottaminen kun tulen kotiin jouluksi. Tämä päämäärä näyttää jäävän auttamattomasti unelmaksi.
Aamupäiväinen juoksulenkki oli aiottua rankempi kun taivas repesi jälleen. Vettä tuli rankasti. Onneksi lenkkivaatteiden kastuminen ei ollut kovin vakavaa (rehellisesti olivat ruvenneet jo vähän haisemaan, ja olivat tosi otollisessa tilassa nyrkkipyykille kun palasin...). Sitä paitsi rankka vesisade lisää dramatiikkaa jokaiseen juoksulenkkiin, tunsin itseni todella Rocky Balboan veroiseksi. Vielä kun saisi lisää kasarirokkia soittimeen!
Sängyn vaihto on tosiaan lisännyt elämänhaluani. Muttei sängystä nousemisen haluani. Nukuin tosi myöhään ja otin vielä levolliset päiväunetkin. On ihanaa vain maata ja tuntea jämäkkä ja silti pehmeä patja vartalonsa alla. En ikinä olisi uskonut kuinka nautinnollista se voi olla! Suosittelen kaikille muutaman yön nukkumista vanhalla, vinkuvalla ja tökkivällä jousipatjalla.
Iltapäivällä aurinkoa oli mahdollista nähdä hieman ja menin hankkimaan itselleni vihdoin paikallisen Sim-kortin.
Huomenna koululle valitsemaan lopullisesti kurssit. Koko ajan odotan, että "nyt se alkaa", mutta tämä on tosiaan Espanja. Alkaa kun alkaa... vaikka välillä jo toivon, ettei ala ollenkaan! Mutta ihan kiva kyllä täyttää päivät jollain muulla kuin Columbon katselulla ja maleksemisella... Vaikka ei vanhassa kunnon etsiväketussa ole mitään vikaa!
Terdei taas!
tiistai 30. syyskuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
Universumin kaikuja
Tervehdys!
Ensimmäisenä haluan toivottaa Hannalle viimehetkellä hyvää 20 -vuotispäivää! Pusuja Kreikkaan!
Eilinen meni vähän matalalla profiililla lopulta. Kävin yksin leffassa katsomassa Tropic Thunderin dubatun version. Vähän meni ehkä vitsit ohi, mutta kyllä myös nauratti. Täytyy nähdä uudestaan englanniksi heti kun mahdollisuus tarjoutuu. Tom Cruise on mun uusi idoli :)
Tänään tarvoin sit koululle aamutuimaan. Vettä tuli taivaan täydeltä ja olin ihan uitettu kun pääsin perille. Todella vituttava kävelylenkki, mutta tulipa tehtyä. Siellä sitten istuin Miguelin huoneessa ekan tunnin katsellen karttaa ja sanakirjaa, kun se yritti koota itseään. Lopulta tapasin rehtorin ja Rocion, joka on mun yhteyshenkilö (tms...??). Saan valita kursseja, jotka tällä hetkellä tuntuu aivan ylivoimaisilta! (ei mun kielitaito RIITÄ! mihin oon itteni laittanu??) Ensimmäinen viikko on onneksi castellanon (=espanjan) intensiivikurssia. Toivottavasti se tekee ihmeitä, ja pystyn sen jälkeen perehtymään hallintotieteen ja vero-oikeuden saloihin espanjaksi.
Tapasin myös ohimennen kaksi ranskalaista vaihtaria, jotka asuvat yhdessä jossain kämpässä. Tyttö ja poika, joista ainakin tyttö puhui paljon minua heikompaa espanjaa (onko tämä ilkeää?? se oli mulle helpotus!). Keskiviikkona sitten pitäisi kaikkien vaihtareiden olla viimein paikalla.
Iltapäivällä mun elämä mullistui. Olen kärsinyt selän jumituksesta koko ajan täällä. Ensin luulin, että se johtuu lenkkeilystä, mutta pian tajusin että syy on residencian patjassa, josta minua tökkivät joka yö sojottavat jouset. Kamala narina kuuluu, kun siirrän hiemankaan ruhoani. Pikkuruisessa huoneessa on kaksi patjaa, ja ensin odotin, että minulle saattaisi mahdollisesti tulla kämppis. En ole siis edes koskenut kädellä tähän toiseen sänkyyn. Tänään sen vihdoin tein, ja minulle avautui uusi maailma. Voi herran tähden! miten patjoissa voi olla niin valtavia eroja? Vaihdoin sänkyä saman tein ja nyt odotan nukkumista todella innolla. AAAAH!
Residencia on muuten nyt täyttynyt opiskelijoista ja minulle on tilaa vain maanantaihin asti. Toivottavasti päästään viikonloppuna siis muuttamaan. Kauhean nuorilta vaikuttaa nämä muut asukkaat.
Iltapäivällä näin Isan keskustassa. Menimme juomaan marokkolaista teetä Teteriaan (niinku Cafeteria, mutta teelle). Se oli aivan mielettömän hyvää, maistui mintulle ja sokerille. Tilattiin myös chorroja, jotka ovat kuin munkkitikkuja. mmmmm.....
Siitä jatkoimme keskustaan hieman kaupoille ja lopulta ilta huipentui puertossa (satama, jossa baarikompleksi) jonne tulivat myös Isan tulkkikaverit. Menimme Mai Tai -nimiseen baariin, jossa pidetään salsa -tunteja. Uusi harrastus löytyi siis sieltä. Ihana kuubalainen opettaja näytti salsan alkeita ja jäimme sinne vielä hengailemaankin.
Isan kaverit olivat tosi mukavia ja kutsuivat minut heti viikonloppurientoihin jne. The Secret -kirjaa lukeneena uskon tämän kaiken hyvyyden olevan universumin vastaus positiiviseen asenteeseeni. Positiivisuuden eteen pitää kyllä tehdä kovasti töitä. En meinaa uskoa, että olen ollut täällä vasta alle viikon!!! Ja epätoivo oli kyllä vallata kun katselin kalenterista, että mikon tuloon on vielä yli kuukausi.
Mutta olen päättänyt nauttia.
Muuttoa yhä kiihkeämmin odotellen (koska täällä residenciassa on niiiin meluisaa!),
Tiina
Ensimmäisenä haluan toivottaa Hannalle viimehetkellä hyvää 20 -vuotispäivää! Pusuja Kreikkaan!
Eilinen meni vähän matalalla profiililla lopulta. Kävin yksin leffassa katsomassa Tropic Thunderin dubatun version. Vähän meni ehkä vitsit ohi, mutta kyllä myös nauratti. Täytyy nähdä uudestaan englanniksi heti kun mahdollisuus tarjoutuu. Tom Cruise on mun uusi idoli :)
Tänään tarvoin sit koululle aamutuimaan. Vettä tuli taivaan täydeltä ja olin ihan uitettu kun pääsin perille. Todella vituttava kävelylenkki, mutta tulipa tehtyä. Siellä sitten istuin Miguelin huoneessa ekan tunnin katsellen karttaa ja sanakirjaa, kun se yritti koota itseään. Lopulta tapasin rehtorin ja Rocion, joka on mun yhteyshenkilö (tms...??). Saan valita kursseja, jotka tällä hetkellä tuntuu aivan ylivoimaisilta! (ei mun kielitaito RIITÄ! mihin oon itteni laittanu??) Ensimmäinen viikko on onneksi castellanon (=espanjan) intensiivikurssia. Toivottavasti se tekee ihmeitä, ja pystyn sen jälkeen perehtymään hallintotieteen ja vero-oikeuden saloihin espanjaksi.
Tapasin myös ohimennen kaksi ranskalaista vaihtaria, jotka asuvat yhdessä jossain kämpässä. Tyttö ja poika, joista ainakin tyttö puhui paljon minua heikompaa espanjaa (onko tämä ilkeää?? se oli mulle helpotus!). Keskiviikkona sitten pitäisi kaikkien vaihtareiden olla viimein paikalla.
Iltapäivällä mun elämä mullistui. Olen kärsinyt selän jumituksesta koko ajan täällä. Ensin luulin, että se johtuu lenkkeilystä, mutta pian tajusin että syy on residencian patjassa, josta minua tökkivät joka yö sojottavat jouset. Kamala narina kuuluu, kun siirrän hiemankaan ruhoani. Pikkuruisessa huoneessa on kaksi patjaa, ja ensin odotin, että minulle saattaisi mahdollisesti tulla kämppis. En ole siis edes koskenut kädellä tähän toiseen sänkyyn. Tänään sen vihdoin tein, ja minulle avautui uusi maailma. Voi herran tähden! miten patjoissa voi olla niin valtavia eroja? Vaihdoin sänkyä saman tein ja nyt odotan nukkumista todella innolla. AAAAH!
Residencia on muuten nyt täyttynyt opiskelijoista ja minulle on tilaa vain maanantaihin asti. Toivottavasti päästään viikonloppuna siis muuttamaan. Kauhean nuorilta vaikuttaa nämä muut asukkaat.
Iltapäivällä näin Isan keskustassa. Menimme juomaan marokkolaista teetä Teteriaan (niinku Cafeteria, mutta teelle). Se oli aivan mielettömän hyvää, maistui mintulle ja sokerille. Tilattiin myös chorroja, jotka ovat kuin munkkitikkuja. mmmmm.....
Siitä jatkoimme keskustaan hieman kaupoille ja lopulta ilta huipentui puertossa (satama, jossa baarikompleksi) jonne tulivat myös Isan tulkkikaverit. Menimme Mai Tai -nimiseen baariin, jossa pidetään salsa -tunteja. Uusi harrastus löytyi siis sieltä. Ihana kuubalainen opettaja näytti salsan alkeita ja jäimme sinne vielä hengailemaankin.
Isan kaverit olivat tosi mukavia ja kutsuivat minut heti viikonloppurientoihin jne. The Secret -kirjaa lukeneena uskon tämän kaiken hyvyyden olevan universumin vastaus positiiviseen asenteeseeni. Positiivisuuden eteen pitää kyllä tehdä kovasti töitä. En meinaa uskoa, että olen ollut täällä vasta alle viikon!!! Ja epätoivo oli kyllä vallata kun katselin kalenterista, että mikon tuloon on vielä yli kuukausi.
Mutta olen päättänyt nauttia.
Muuttoa yhä kiihkeämmin odotellen (koska täällä residenciassa on niiiin meluisaa!),
Tiina
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Mulla on koti! (....ehkä viikon päästä)
Moix taas!
Eilen mudassa lenkkeilyn jälkeen lähdin lopulta syömään keskustaan. Isa oli syönyt kuitenkin jo aiemmin kotonaan ja oli kai hieman krapulainen kun oli perjantaina ollut bailaamassa.
Hetkellistä tylsyyttä tyydytin eilen siis kävelemällä illalla rannalla ja pimeän tultua vielä supermarketissa! Myöhemmin pieni facebook -vakoilusessio tyydytti minua hiukan.
Aamulla aamiaisen jälkeen yritin lukea kehitysmaatutkimusta, mutta ikkunasta kuului kissan lohduton naukuminen. Tähyilin ulos (josta on muuten näkymä jalkapallokentälle!), ja vihdoin huomasin stadionin sisällä pienen kissanpennun, joka katsoi minua suoraan silmiin! Hetken naukumista kuunneltuani en kestänyt enää hetkeäkään, vaan hain lähikaupasta tonnikalapurkin ja lähdin kiertämään stadionia, josko sinne pääsisi sisään. Sisäänpääsyä ei löytynyt; kaikki portit olivat lukossa. Joskin yhdeltä kulmalta löytyi kusen hajuisia miekkosia, jotka olisivat olleet myös tonnikalapurkin tarpeessa. Tämä kierros stadionin ympäri oli jotenkin niiiin epätoivoisen surullinen. Palasin hostelliin tonnikala yhä kassissa. Kissaa ei enää näkynyt ikkunasta, joskin huomasin, että palotikkaita pitkin pääsisin huoltokäytävälle, josta ruokaa voisi heittää muurin yli.. Maybe next time :)
Isalta tuli viesti, että hän on menossa katsomaan kämppää. Tapasimme siis läheisen sairaalan edessä, josta vuokranantaja tuli hakemaan meitä autolla. (satoi...) Kämppä on tosi hyvällä sijainnilla, aika lähellä tätä residenciaa. Noin kolme korttelia rannasta, supermarketti ihan vieressä. Asunto oli kolmikerroksinen talo (kuitenkin siis suhteellisen pieni... n 100n2). Siellä oli remontti vielä kesken. Pintaan tulisi maalia ja jotain pintaremppaa, mutta kämppä oli aivan fantastinen! Alakerrassa ensin olohuone ja pienehkö keittiö ja kylppäri. Tokakerroksessa iso makuuhuone ja kylppäri ja kolmannessa kaksi pienempää makkaria (joista toinen oli kyllä varastotilana). Kaikki kylppärit ja keittiöt olivat uusia! Neljäskin kerros löytyi, jossa oli pesukone porrastasanteella sekä KATTOTERASSI, josta näkymät merelle ja vuorille. Varasimme kämpän heti! Vuokra on 250 e/kk plus sähkö. Asunto on täysin kalustettu telkkaria myöten. Remontti kestää vielä noin viikon... ja residenciassa ei kuulemma ole tilaa.. vähän jänskättää minne joudun menemään tässä välissä, jos täältä pitää lähteä.
Huomenna siis kuitenkin yliopistolle aamusta tapaamaan toiset vaihtarit ja katsomaan mille tunneille joudun.
Yritän pitää lipun korkealla, vaikka onkin ollut vähän hiljainen meininki. Lähinnä ehkä johtuen siitä, että on pari päivää ollut aika eristyksissä (thank god for mese).
Huomista sekä tulevaa muuttoa odotellen,
Tinde
Eilen mudassa lenkkeilyn jälkeen lähdin lopulta syömään keskustaan. Isa oli syönyt kuitenkin jo aiemmin kotonaan ja oli kai hieman krapulainen kun oli perjantaina ollut bailaamassa.
Hetkellistä tylsyyttä tyydytin eilen siis kävelemällä illalla rannalla ja pimeän tultua vielä supermarketissa! Myöhemmin pieni facebook -vakoilusessio tyydytti minua hiukan.
Aamulla aamiaisen jälkeen yritin lukea kehitysmaatutkimusta, mutta ikkunasta kuului kissan lohduton naukuminen. Tähyilin ulos (josta on muuten näkymä jalkapallokentälle!), ja vihdoin huomasin stadionin sisällä pienen kissanpennun, joka katsoi minua suoraan silmiin! Hetken naukumista kuunneltuani en kestänyt enää hetkeäkään, vaan hain lähikaupasta tonnikalapurkin ja lähdin kiertämään stadionia, josko sinne pääsisi sisään. Sisäänpääsyä ei löytynyt; kaikki portit olivat lukossa. Joskin yhdeltä kulmalta löytyi kusen hajuisia miekkosia, jotka olisivat olleet myös tonnikalapurkin tarpeessa. Tämä kierros stadionin ympäri oli jotenkin niiiin epätoivoisen surullinen. Palasin hostelliin tonnikala yhä kassissa. Kissaa ei enää näkynyt ikkunasta, joskin huomasin, että palotikkaita pitkin pääsisin huoltokäytävälle, josta ruokaa voisi heittää muurin yli.. Maybe next time :)
Isalta tuli viesti, että hän on menossa katsomaan kämppää. Tapasimme siis läheisen sairaalan edessä, josta vuokranantaja tuli hakemaan meitä autolla. (satoi...) Kämppä on tosi hyvällä sijainnilla, aika lähellä tätä residenciaa. Noin kolme korttelia rannasta, supermarketti ihan vieressä. Asunto oli kolmikerroksinen talo (kuitenkin siis suhteellisen pieni... n 100n2). Siellä oli remontti vielä kesken. Pintaan tulisi maalia ja jotain pintaremppaa, mutta kämppä oli aivan fantastinen! Alakerrassa ensin olohuone ja pienehkö keittiö ja kylppäri. Tokakerroksessa iso makuuhuone ja kylppäri ja kolmannessa kaksi pienempää makkaria (joista toinen oli kyllä varastotilana). Kaikki kylppärit ja keittiöt olivat uusia! Neljäskin kerros löytyi, jossa oli pesukone porrastasanteella sekä KATTOTERASSI, josta näkymät merelle ja vuorille. Varasimme kämpän heti! Vuokra on 250 e/kk plus sähkö. Asunto on täysin kalustettu telkkaria myöten. Remontti kestää vielä noin viikon... ja residenciassa ei kuulemma ole tilaa.. vähän jänskättää minne joudun menemään tässä välissä, jos täältä pitää lähteä.
Huomenna siis kuitenkin yliopistolle aamusta tapaamaan toiset vaihtarit ja katsomaan mille tunneille joudun.
Yritän pitää lipun korkealla, vaikka onkin ollut vähän hiljainen meininki. Lähinnä ehkä johtuen siitä, että on pari päivää ollut aika eristyksissä (thank god for mese).
Huomista sekä tulevaa muuttoa odotellen,
Tinde
lauantai 27. syyskuuta 2008
Ukkonen
Morkkeli taas, lukuisat lukijani :)
Eilisilta sujui leppoisasti katsellen sinkkuelämää -elokuvaa läppäriltä. Jätin huoneen ikkunan auki mennessäni nukkumaan vain herätäkseni paria tuntia myöhemmin sisään tuulevaan, vaakasuoraan sateeseen. Vettä tuli taivaan täydeltä ja taivas löi todella tulta; en ole koskaan nähnyt sellaista ukonilmaa kuin eilen. Jopa pelotti vähän jyrinä ja mielettömät salamat.
Aamulla taivas oli vielä pilvinen, ja myöhästyin TAAS aamiaiselta. (jonka piti olla viikonloppuna tuntia myöhempään??) Söin omenan ja menin rannalle juoksulenkille. Voi sitä paskan määrää, minkä Välimeri oli yön aikana oksentanut rannalleen. Pieneltä matkalta olisi tullut jo monta kuormallista tavaraa.. surullinen näky!
Palasin suihkuun ja nyt olen piakkoin lähdössä keskustaan. Sia kavereineen on menossa syömään ja menen varmaan mukaan. Tosi mahtavaa, että tapasin hänet. Ekat päivät olisivat aika yksinäisiä muutoin, etenkin kun täällä residenciassa näkyy oleilevan lähinnä henkilökunnan 50-kymppisiä kavereita.
Muuttovalmiuteni on aika korkea. Odotan tosi innolla kämpän katsomista sekä maanantaina kun tapaan vihdoin muut vaihtarit!
perjantai 26. syyskuuta 2008
levadura.....or something....?
Uskomatonta, että on jo perjantai! Vaikka tavallaan lasken koko ajan päiviä marraskuuhun, että Miksa tulee :)
Aamulla olin motivoinut lähtemään rannalle ottamaan aurinkoa ja päivittämään hipiän väriä. Kun pääsin ulos Marimekon kesämekossani taivas oli pilvinen, ja sieltä tuli alas VETTÄ!! ...ihan vähän, mutta silti!
Lähdinkin siis keskustaan katsastelemaan kauppatarjontaa, joka yllätti ihan positiivisesti. Odotin täällä olevan vain katumarkkinoita mutta ostoskadulta löytyi Zara, Mango, Sfera ja muut espanjalaiset suosikit. Mitään tarpeita ei vaateosastolta ollut, mutta pyyhettä en ottanut mukaani. Mangon tädit neuvoivat minut paikalliseen tavarataloon, josta löytyy kuulemma kaikkea. Wow.
Kuten arvata saataa, mäen päällä minua ei odottanut mikään varsinainen Stockmann, vaan nelikerroksinen varasto, jossa todella oli myynnissä vähän kaikkea... Pyyhkeet ja kodintekstiilit löytyivät ylimmästä kerroksesta, jonne kipusin pistävän hienhajun ja huonepölyn läpi.
Pyyhkeen valittuani noin 80 -vuotias myyjätär antoi käteeni lappusen, jonka kanssa kipusin takaisin alakertaan, johon sitten maksoin kassalle. Jännittävä kokemus!
Kevyt tapas -lounas rantabulevardilla oli iltapäivän ohjelma, jonka jälkeen aurinkokin tuli esille. Istuin rantsussa lueskelemassa, vaikkakaan en mennyt uimaan.
SEURAAVA EPISODI ON LÄHINNÄ NAISILLE, jos miehiä ällöttää, ei voi väittää, etten olisi varoittanut!!!:
Kokkolassa äidin kanssa arvoimme apteekissa, mitä lääkkeitä kannattaisi ottaa mukaan. Hiivatulehdukseen ajattelin ottaa kapselin matkaan, vaikkei sitä vaivaa onneksi ole monasti ollutkaan. Äiti neuvoi, että kyllä Espanjastakin lääkkeet löytyy, joten en kapselia sitten hankkinut. Tietenkin kutiava kumppani ilostutti minua heti olemassaolollaan. Kiitokset varmaan ylipitkästä ja kuumasta matkasta Melillaan, jalassa hiostavat pikkarit sekä hikoilusta matkan aikana(tiedän... YÖK) ja tietysti stressi, stressi.
Hiivatulehdusta ei sanakirjasta löytynyt, ja lähetin äitille kiukkuisen viestin.. (tämähän on tietysti hänen aikaansaannostaan). Äiti sitten avuliaasti katsoi nettisanakirjasta, että hiiva on levadura, ja samoin kutsutaan myös tulehdusta. Läheltä löytyi pikkuruinen apteekki, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja muistutti akustiikaltaan Finlandia -taloa.. jes. Hola vaan, Oiskohan teillä jotain levaduraan? Täti katsoi minua silmät lautasina. me entiendes? ei ymmärtänyt... niin siis, mulla on sellanen tulehdus... alapäässä...?? Jos sais kapselia tai voidetta?
Kaikkin apteekin tätien avustuksella minulle myytiin jokin pilleripaketti, joka ohjeiden mukaan vaikuttaa hyvin yleisluontoiselta tulehduslääkkeeltä. Toivottavasti toimii...
Mikä se hiivatulehdus on Espanjaksi, en vieläkään tiedä....
Perjantai-illan ratoksi aion mesetellä ja katsoa läppäriltä kliimaksina ehkäpä sinkkuelämää -leffan.
puss puss vaan!
Aamulla olin motivoinut lähtemään rannalle ottamaan aurinkoa ja päivittämään hipiän väriä. Kun pääsin ulos Marimekon kesämekossani taivas oli pilvinen, ja sieltä tuli alas VETTÄ!! ...ihan vähän, mutta silti!
Lähdinkin siis keskustaan katsastelemaan kauppatarjontaa, joka yllätti ihan positiivisesti. Odotin täällä olevan vain katumarkkinoita mutta ostoskadulta löytyi Zara, Mango, Sfera ja muut espanjalaiset suosikit. Mitään tarpeita ei vaateosastolta ollut, mutta pyyhettä en ottanut mukaani. Mangon tädit neuvoivat minut paikalliseen tavarataloon, josta löytyy kuulemma kaikkea. Wow.
Kuten arvata saataa, mäen päällä minua ei odottanut mikään varsinainen Stockmann, vaan nelikerroksinen varasto, jossa todella oli myynnissä vähän kaikkea... Pyyhkeet ja kodintekstiilit löytyivät ylimmästä kerroksesta, jonne kipusin pistävän hienhajun ja huonepölyn läpi.
Pyyhkeen valittuani noin 80 -vuotias myyjätär antoi käteeni lappusen, jonka kanssa kipusin takaisin alakertaan, johon sitten maksoin kassalle. Jännittävä kokemus!
Kevyt tapas -lounas rantabulevardilla oli iltapäivän ohjelma, jonka jälkeen aurinkokin tuli esille. Istuin rantsussa lueskelemassa, vaikkakaan en mennyt uimaan.
SEURAAVA EPISODI ON LÄHINNÄ NAISILLE, jos miehiä ällöttää, ei voi väittää, etten olisi varoittanut!!!:
Kokkolassa äidin kanssa arvoimme apteekissa, mitä lääkkeitä kannattaisi ottaa mukaan. Hiivatulehdukseen ajattelin ottaa kapselin matkaan, vaikkei sitä vaivaa onneksi ole monasti ollutkaan. Äiti neuvoi, että kyllä Espanjastakin lääkkeet löytyy, joten en kapselia sitten hankkinut. Tietenkin kutiava kumppani ilostutti minua heti olemassaolollaan. Kiitokset varmaan ylipitkästä ja kuumasta matkasta Melillaan, jalassa hiostavat pikkarit sekä hikoilusta matkan aikana(tiedän... YÖK) ja tietysti stressi, stressi.
Hiivatulehdusta ei sanakirjasta löytynyt, ja lähetin äitille kiukkuisen viestin.. (tämähän on tietysti hänen aikaansaannostaan). Äiti sitten avuliaasti katsoi nettisanakirjasta, että hiiva on levadura, ja samoin kutsutaan myös tulehdusta. Läheltä löytyi pikkuruinen apteekki, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja muistutti akustiikaltaan Finlandia -taloa.. jes. Hola vaan, Oiskohan teillä jotain levaduraan? Täti katsoi minua silmät lautasina. me entiendes? ei ymmärtänyt... niin siis, mulla on sellanen tulehdus... alapäässä...?? Jos sais kapselia tai voidetta?
Kaikkin apteekin tätien avustuksella minulle myytiin jokin pilleripaketti, joka ohjeiden mukaan vaikuttaa hyvin yleisluontoiselta tulehduslääkkeeltä. Toivottavasti toimii...
Mikä se hiivatulehdus on Espanjaksi, en vieläkään tiedä....
Perjantai-illan ratoksi aion mesetellä ja katsoa läppäriltä kliimaksina ehkäpä sinkkuelämää -leffan.
puss puss vaan!
torstai 25. syyskuuta 2008
toka päivä
Tänä aamuna proffa -Miguel haki minut kymmeneltä autolla. Ajelimme hieman ympäri Melillaa ja sain kaupungista paremman kuvan. Ympäristö näyttää tosi espanjalaiselta, vaikkakin parhaillaan vietetään Ramadania. Monet naiset ovat hunnutettuja, vaikka kasvot sentään näkyvät. Vanha kaupunki on pienellä niemellä ja mielettömän kaunis.
Miguel varoitteli muslimikortteleista, että sinne ei minun kannata mennä kävelemään, mutta en edes tiedä missä ne sijaitsevat.. saatan siis vahingossa eksyä sinne! Kaikki paikat ovat vaikuttaneet aika turvallisilta tähän mennessä. Perään ei huudella eikä pahemmin edes katsella.
Koulu tuli myös tutuksi, vaikka tunnit alkavatkin vasta maanantaina. Kävelin mielettömän matkan koululta hostellille, vaikka etäisyys oli kartalla lyhyt. Katujen sijasta edessäni avautui 300 jyrkkää porrasta (ihan oikeesti 300, niissä oli numerot!!), jotka kiipesin ylös vaikka sydän tuntui välissä tulevan rinnasta ulos. Harmaa paita oli värjäytynyt aika mehukkaaksi... Siitä sitten paikallisen nuorison läpi kävelemään loppumatka hostellille...
Iltapäivällä tapasin Isan keskustassa lounaan merkeissä. Hän oli löytänyt talon, jota tarjotaan vuokralle. Menemme katsomaan sitä maanantain ja tosiaan toivon, että se vastaisi odotuksia. Hostelli on ihan ok, mutta huoneet ovat ankeita ja tasoon nähden kalliita.
Isa on ymmärtääkseni viittomakielen tulkki ja muuttanut tänne Sevillasta ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Hän on 25, ja Sevillaan jäi poikakaveri. Ihan mukava, että ollaan siinä asiassa samassa veneessä. Lounaan jälkeen käveltiin satamaan, jonka tuntumassa on ravintoloiden ja baarien klusteri. Tiistaina menemme varmaan tanssimaan sinne salsaa! Isa vaikuttaa hirveän mukavalta ja keskustelu kävi mukavasti espanjaksi. Kiva, että häneltä löytyy kärsivällisyyttä, jos jokin sana puuttuu omasta sanastosta.
Rannalla kävelyn jälkeen menin lyhyille päiväunille hostelliin, jonka jälkeen aloitin juoksuharrastukseni! Lenkki rannalle sai tuntemaan olon aika freesiksi, etenkin kun mp3sessa soi eye of the tiger! Toimii!
Nyt nettailun jälkeen on tarkoitus mennä taas unten maille. Huomenna ehkä pyyhkeen oston jälkeen voisin testata rannan uimakelpoisuuden.
Alku on siis ollut mukava. Kovasti odottelen, että muutkin vaihtarit tulevat. Mikkoa on kyllä kova ikävä, jos yhtään pysähtyy miettimään!
Pusuja kotisuomeen!!!
Miguel varoitteli muslimikortteleista, että sinne ei minun kannata mennä kävelemään, mutta en edes tiedä missä ne sijaitsevat.. saatan siis vahingossa eksyä sinne! Kaikki paikat ovat vaikuttaneet aika turvallisilta tähän mennessä. Perään ei huudella eikä pahemmin edes katsella.
Koulu tuli myös tutuksi, vaikka tunnit alkavatkin vasta maanantaina. Kävelin mielettömän matkan koululta hostellille, vaikka etäisyys oli kartalla lyhyt. Katujen sijasta edessäni avautui 300 jyrkkää porrasta (ihan oikeesti 300, niissä oli numerot!!), jotka kiipesin ylös vaikka sydän tuntui välissä tulevan rinnasta ulos. Harmaa paita oli värjäytynyt aika mehukkaaksi... Siitä sitten paikallisen nuorison läpi kävelemään loppumatka hostellille...
Iltapäivällä tapasin Isan keskustassa lounaan merkeissä. Hän oli löytänyt talon, jota tarjotaan vuokralle. Menemme katsomaan sitä maanantain ja tosiaan toivon, että se vastaisi odotuksia. Hostelli on ihan ok, mutta huoneet ovat ankeita ja tasoon nähden kalliita.
Isa on ymmärtääkseni viittomakielen tulkki ja muuttanut tänne Sevillasta ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Hän on 25, ja Sevillaan jäi poikakaveri. Ihan mukava, että ollaan siinä asiassa samassa veneessä. Lounaan jälkeen käveltiin satamaan, jonka tuntumassa on ravintoloiden ja baarien klusteri. Tiistaina menemme varmaan tanssimaan sinne salsaa! Isa vaikuttaa hirveän mukavalta ja keskustelu kävi mukavasti espanjaksi. Kiva, että häneltä löytyy kärsivällisyyttä, jos jokin sana puuttuu omasta sanastosta.
Rannalla kävelyn jälkeen menin lyhyille päiväunille hostelliin, jonka jälkeen aloitin juoksuharrastukseni! Lenkki rannalle sai tuntemaan olon aika freesiksi, etenkin kun mp3sessa soi eye of the tiger! Toimii!
Nyt nettailun jälkeen on tarkoitus mennä taas unten maille. Huomenna ehkä pyyhkeen oston jälkeen voisin testata rannan uimakelpoisuuden.
Alku on siis ollut mukava. Kovasti odottelen, että muutkin vaihtarit tulevat. Mikkoa on kyllä kova ikävä, jos yhtään pysähtyy miettimään!
Pusuja kotisuomeen!!!
Matkantekoa
Matka Melillaa kohti alkoi jo maanantai-iltana. Hyppäsin Kokkolassa yöjunaan juuri pakattujen laukkujen kanssa ja jätin Mikon vilkuttamaan laiturille. Otti sydämestä.
Juna oli kuitenkin Helsingissä ajallaan ja lyhyen yön jälkeen kävin keskustassa aamiaisella ja hain akateemisesta vielä espanjan peruskieliopin sekä kehitysmaatutkimuksen perusteet -kirjan matkalukemiseksi sekä kandi-avuksi. Lentokentälle lähdin hyvissä ajoin, ja vältyin täpärästi ylipainomaksusta (kyllä on nykyään tiukkaa!!!)
Helsinki-Vantaa tuli tutummaksi kuin olisin välittänyt, sillä lento Malagaan oli 11 tuntia myöhässä. Luojan lykky, että jatkolento Melillaan oli varattu vasta seuraavalle päivälle! Saimme onneksi AirFinlandilta avokätisen, 16 euron, lounaskupongin. aijai.
Malagaan lento saapui neljältä aamuyöllä, jolloin paikalla oli 4 taksia, eikä mitään muuta julkista liikennettä. Siinä 150 suomalaista sitten jonottaa. Onneksi alla ei ollut baari-iltaa, vaikkakin osa varmaan käytti lentokoneen tarjontaa hyväkseen :D
Onneksi itse sain taksin piakkoin ja pääsin hotellille, jonne sain majoittua, vaikkakin äidin tekemä varaus oli lokakuulle! Uni tuli aika nopsakasti.
Seuraavana päivänä lento Melillaan oli myös noin tunnin myöhässä, mutta lopulta kone laskeutui Afrikan puolelle. Vastassa kentällä oli koulun tilastotieteen professori, Miguel, joka vei minut residenciaan. Karmivin kohta matkassa oli itseasiassa kun Malagan lentokentalla jouduin maksamaan laukkuni mitättömästä viiden kilon ylipainosta maksua!! Käsittämätöntä, että tähän on tultu Espanjassa! Sanoinkin, että muistuttaa ihan saksan meininkiä.. Iberian virkailijat eivät ottaneet tätä kuuleviin korviinsa.
Iltapäivällä otin torkut ja kävelin hieman hostellin ympäristössä. Tapasin myös Sevillasta juuri tulleen Isan (Isabella), joka etsii parhaillaan asuntoa Melillasta. Hän on tullut tänne töihin ja on vahva kandidaatti tulevaksi kämppikseksi.
Juna oli kuitenkin Helsingissä ajallaan ja lyhyen yön jälkeen kävin keskustassa aamiaisella ja hain akateemisesta vielä espanjan peruskieliopin sekä kehitysmaatutkimuksen perusteet -kirjan matkalukemiseksi sekä kandi-avuksi. Lentokentälle lähdin hyvissä ajoin, ja vältyin täpärästi ylipainomaksusta (kyllä on nykyään tiukkaa!!!)
Helsinki-Vantaa tuli tutummaksi kuin olisin välittänyt, sillä lento Malagaan oli 11 tuntia myöhässä. Luojan lykky, että jatkolento Melillaan oli varattu vasta seuraavalle päivälle! Saimme onneksi AirFinlandilta avokätisen, 16 euron, lounaskupongin. aijai.
Malagaan lento saapui neljältä aamuyöllä, jolloin paikalla oli 4 taksia, eikä mitään muuta julkista liikennettä. Siinä 150 suomalaista sitten jonottaa. Onneksi alla ei ollut baari-iltaa, vaikkakin osa varmaan käytti lentokoneen tarjontaa hyväkseen :D
Onneksi itse sain taksin piakkoin ja pääsin hotellille, jonne sain majoittua, vaikkakin äidin tekemä varaus oli lokakuulle! Uni tuli aika nopsakasti.
Seuraavana päivänä lento Melillaan oli myös noin tunnin myöhässä, mutta lopulta kone laskeutui Afrikan puolelle. Vastassa kentällä oli koulun tilastotieteen professori, Miguel, joka vei minut residenciaan. Karmivin kohta matkassa oli itseasiassa kun Malagan lentokentalla jouduin maksamaan laukkuni mitättömästä viiden kilon ylipainosta maksua!! Käsittämätöntä, että tähän on tultu Espanjassa! Sanoinkin, että muistuttaa ihan saksan meininkiä.. Iberian virkailijat eivät ottaneet tätä kuuleviin korviinsa.
Iltapäivällä otin torkut ja kävelin hieman hostellin ympäristössä. Tapasin myös Sevillasta juuri tulleen Isan (Isabella), joka etsii parhaillaan asuntoa Melillasta. Hän on tullut tänne töihin ja on vahva kandidaatti tulevaksi kämppikseksi.
En Melilla...por fin!
Tervehdys ystävät!
Tämän blogin tarkoitus on valottaa Erasmus -vaihdon kokemuksia Espanjan Melillassa.
Melilla ei sijaitse manner -Espanjassa, vaan Välimeren toisella puolella, Marokon pohjoisrannalla. Melilla on pieni (12 km2) autonominen kaupunki, jonka väestö koostuu espanjalaisten lisäksi marokkolaisista ja muslimeista sekä hinduista ja juutalaisista.
Vietän täällä siis seuraavat 5 kuukautta, opetellen lisää espanjan kieltä ja toivottavasti myös opiskellen hiukan Sciencia Political y de la Administracion.
Ensimmäinen haaste on asunnon löytäminen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
