Paivat vaan kuluu!
Viime paivia on vaivannut sitkea flunssa, muttei onneksi kuitenkaan kuume. Kuntoilu on kuiteskin nyt jaanyt ensin Marokkon ja nyt kipeyden takia. Ei varmaan pitaisi tuntea syyllisyytta.
Eilen ranskalaisen Davidin pienimuotoinen synttari-illallinen kivassa pitseriassa. Englanti-ranska-espanjaa Julian, Lean ja Davidin kanssa. Julian espanjantuntien jarjestaminen on sujunut erittain paikallishenkisesti; sahlaysta sahlayksen jalkeen. On siis kestanyt aika kauan, etta opinnot vihdoin alkavat ja siitakin johtuen hanen kielitaitonsa on aika minimaalista. Englantilaisia kylla epailematta pannii kun kielen oppiminen kestaa kolminkertaisesti niin kauan kuin pohjoismaista tulleilla (jotka puhuvat jo valmiiksi useampaa kielta) tai italialaisilla ja ranskalaisille, joiden kieli on niin lahella espanjaa.
Muutoin olen toimittanut virastoasioita (sain vihdoin sen henkilollisyysnumeron! ja huomenna [just jooo....] pitaisi saada vihdoin viimein se residente -paperi. jeee!! ehka.) Mutta aamulla yritan siis hoitaa sen ja iltapaivalla sitten lentokoneella malagaan ja sielta jonkin sortin kyyti fuengirolaan. MIKKO TULEE SIIS HUOMENNA!!! En voi oikein edes kuvailla tuntemiani jannityksen tunteita. Joka paikkaa kipristelee! Meille tulee maailman ihanin viikko.
Ja muuta en oikein edes pysty ajattelemaankaan!
Viikon paasta luvassa siis lisaa paivitysta. Mun opinnot ei tassa vaiheessa tee kehenkaan vaikutusta...
Terveiset kotiin!
my heart keeps beating like a jungle drum
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti