Marokkon matkaajat I

Olen palannut Eurooppaan!

Marokkon matka on nyt takanapäin. Viime tiistaina lounaan jälkeen nappasimme Sarahin kanssa taksin Fronteralle. Eurooppa jäi hyvin konkreettisesti rajan taakse. Raja-aseman muutaman kymmenen metrin matka tuntui pitkältä. Viimeaikaiset rankkasateet olivat muuttaneet maan mutaiseksi velliksi ja raja ylitettiin puikkelehtimalla autojen ja muunlaisten "ajoneuvojen" lomitse. Olimme kalpeimmat ihmiset lähettyvillä. Meidän lisäksemme suurin osa jalan rajaa ylittävistä olivat marokkolaisia mummuja ja pappoja, jotka kantoivat selässään valtavia jätesäkkejä. Marokkon puolelle päästäksemme tarvittiin hakemus, joita ystävällisesti täytti armeija nuoria miehiä, jotka odottivat työstään parin kolikon maksua. Melillan puolella samassa taksissa oli marokkolainen mies, joka tarjosi meille kyytiä Nadoriin. Hieman epäileväisinä kuljimme rajan yli hänen vanavedessään, valmiina ottamaan taksin. Häntä oli kuitenkin vastassa vaimo ja vaimon isä, joten uskalsimme auton kyytiin. Nadorin bussiasemalle matka oli yllättävän pitkä ja maksoimme heille kahdenkymmenen euron setelillä, jota he eivät ensin olisi huolineet. Nadorissa he kuitenkin joutuivat ajamaan ympäriinsä aika kauan, etsien CTM:n bussiasemaa. Tässä vaiheessa emme tosiaankaan ihan tajunneet, kuinka suuri raha 20 euroa on Marokkossa, mutta perhe oli kyllä todella ystävällinen. Ja huolissaan meidän turvallisuudestamme. Kuten tässä vaiheessa myös me.

Nadorissa meillä oli bussilippujen oston jälkeen useampi tunti aikaa tapettavana. Missään ei näkynyt muita naisia ja etenkin kun ilta rupesi hämärtymään olo oli hieman kuin saaliseläimellä. Katselimme kauppahallin tarjontaa ja menimme lopulta teelle. Epävarmuus valtasi mielen siitä, että saavatko naiset tulla kahvilaan sisään, sillä kaikki asiakkaat olivat miehiä. Läsnäolomme keräsi häpeilemättömiä tuijotuksia. Kadulla liikkuessa jokainen vastaantuleva tuntui kommentoivan tai huutelevan jotain. 4 tunnin teenjuonnin jälkeen oli pakko päästä vessaan, joka oli reikä lattiassa. Kun vihdoin pääsimme Casablancan bussiin, olo oli helpottunut. Matka venyi 10 tunnista kahteentoista, joka kyllä tuntui jaloissa ja takalistossa perille päästyämme.

Casablanca oli valtava. Esikaupunkialuetta jatkui tuntitolkulla ennen bussiasemalle saapumista. Aamuaurinko valaisi monenmoiset asumukset sekä etäämpänä avautuvan Atlantin. Bussiasemalla meitä oli vastassa Mochine ja Nabil, jotka tapasin reilu vuosi sitten Murciassa Eu-vaihdossa. Pojat olivat parhaat matkaoppaat mitä kuvitella saattaa. Mochine oli varannut meille edullisen hotellin keskustassa (yö maksoi meiltä yhteensä 25 euroa, ei mikään Hilton, mutta mukava kuitenkin). Päivän vietimme Casablancassa katsellen nähtävyyksiä. Näimme ensitöiksemme keskustaa, Medina -vanhankaupungin, jossa aamutuimaan oli rauhallista kun kauppiaat laittoivat tuotteitaan esille. Maailman toiseksi suurin moskeija, Hassan II on rakennettu osittain meren päälle ja on mykistävän kokoinen. Mosaiikkilaattojen sininen hohti kilpaa meren kanssa. Näimme päivässä valtavan paljon; kaikki Casablancan osat tuntuivat olevan toistaan ihmeellisempiä. Moderni finanssialue oli täynnä länsimaisia merkkiliikkeitä ja ravintoloita kun taas perinteisempien alueiden pikkupuodit ja lihatori olivat niiden täysi vastakohta. Jokaisessa kaupunginosasssa oli useampi moskeija ja kun rukoushuuto kuului nykyaikaisten rakennusten lomitse ja liikenteen ja musiikin yli, olo oli epätodellinen. Paikallisten oppaiden kanssa olo oli tosi turvallinen, eikä tarvinnut miettiä mitään. Turisteja oli yllättävän paljon ja tunnelma osittain hyvinkin eurooppalainen. Kontrasti Nadoriin oli valtava.

Illalla kävimme syömässä perinteistä marokkolaista taji-ruukkuruokaa ihanassa ravintolassa. Siellä tapasimme myös Mochinen ystävän Karimin sekä Kenzan, jonka tunsin jo Murciasta. Pitkän päivän sekä edellisen, bussissa vietetyn yön jälkeen silmiä oli vaikea pitää auki ja nukuimme Sarahin kanssa sikeää koala-unta.

Torstai -aamupäivällä otimme Mochinen kanssa junan Rabattiin. Juna oli bussia paljon mielyttävämpi ja 1,5 tunnin matka maksoi alle 4 euroa. Rabatt oli rauhallinen ja puhdas, joskin rauhallisuus selittyi osin siltä, että Marokkossa vietettiin kansallispäivää. Vanhan kaupungin liikkeet olivat kuitenkin auki ja kävimme siellä ostoksilla. Mochine tinki meille hillittömät hinnat nahkatuotteista ja pojat auttoivat minua jopa pikkuhousuostoksilla (tämä tuntui kyllä kaikista osapuolista hieman kiusalliselta, mutta pakko ne oli hankkia!). Jatkoimme joen rannalla olevaan linnoitukseen, jonka pihalla nuoret naiset nappasivat minun ja Sarahin kädet ja pakkohennasivat meidät. Epäsiististä hennasta vaadittiin hillitöntä hintaa ja onneksemme emme olleet kaksin matkassa. Oma hennakuvio häipyi nopeasti, mutta Sarah sai hieman pysyvämmän muiston matkasta. Kirkkaan oranssit kiekurat ovat tosi tyylikkäät!

Tee ja pikkuleivonnaiset maistuivat hyvältä ja kahvilaan tulivat myös Nabil ja Karim. Jo aamusta kanssamme oli kierrellyt Unescossa työskentelevä, ylisympaattinen, Hamsha, joka puhui hyvin rajattua englantia, mutta kantoi ystävällisesti muovipussejani ympäri Rabattia. Joenvartta kävelimme ylös kuninkaan mausoleumille. Aurinko oli juuri laskemassa mereen ja vaaleanpunaiseksi värjäytyvä taivas oli äärettömän kaunis. Mausoleumin mahtipontiset rakennukset värjäytyivät taivaan mukana. Kuvittelimme olevamme Alladdin -elokuvassa, kunnes meille paljastettiin, että Alladdin sijoituu Libanoniin... eh....

Mausoleumilla meidät tapasi Mochinen ystävä, toinen Mochine, jonka luona tulisimme yöpymään. Jatkoimme illalliselle ja pojat olivat ihan fiiliksissä siitä, että menisimme myöhemmin yökerhoon! Sarahin kanssa olimme aika reissussa rähjääntyneitä, kun kaikki jampat olivat pukeutuneet skarpisti ja trendikkäästi. Illalliseltä kävimme viemässä tavaramme Mochinen talolle, joka oli meren rannalla. Tähän asti meno oli vaikuttanut hyvin varakkaalta, mutta merenranta-asunto oli kyllä.... hyvin... epäeurooppalainen. Mochine asui yhdessä toisen miehen kanssa, mutta asunnossa oli vain yksi parisängyllä varustettu makuuhuone. Marokkossa homoseksuaalisuus on laitonta, mutta kuinka kukaan voi tietää, onko joku muu homo, jos kahden aikuisen, työssäkäyvän miehen on normaalia jakaa parisänky ja asunto? noh.... sänky annettiin minun ja Sarahin käyttöön, kun pojat olivat päättäneet nukkua olohuoneen pitkillä marokkolaissohvilla. Matkasimme ensin kabaree -baariin (?), joka oli hotellin yhteydessä toimiva ruokaravintola, jossa amerikkalaismies soitti syntikalla 80 -luvun parhaita juustojazz -kipaleita. Paikka oli kaunis, mutta ykköshoukutus näytti olevan alkoholitarjoilu. Hinnat olivat suomalaisittainkin päätä huimaavat, puhumattakaan mitä ne maksoivat marokkolaisessa ympäristössä. Seuraamme liittyi lisää Mohcinen opiskelukavereita sekä 3 italialaista tyttöä, jotka tunsivat Nabilin. He menivät kuitenkin pian nukkumaan, aamuherätyksen takia.

Tästä "kabaree-baarista" jatkoimme "yökerhoon". Sarahin kanssa olimme niin väsyneitä, että silmiä ei pitänyt auki juuri mikään, mutta kokemus oli tosiaan kokemisen arvoinen. Yökerho oli keskellä asuinaluetta ja näytti ulkoapäin lähinnä hotellin aulalta. Sisään mennessä huomasi kuitenkin portaat, jotka johdattivat Alladdinin taikaluolaan. Diskanttia säästelemättä paikassa pauhasi Marokkolainen perinnemusiikki sekä tekno. Totuttuun tyyliin kaikki asiakkaat olivat miehiä, lukuunottamatta kolmea naista, jotka olivat pukeutuneet valkosiin tuubitoppeihin ja mihihameisiin ja hyvin ilmeisesti olivat liikkeellä ilman aluskerrastoa. He hinkuttivat toisiaan hyvin rivosti musiikin tahtiin. Meno oli villimpää kuin ikinä suomalaisessa yökerhossa. Kysyin Semiriltä, olivatko naiset marokkolaisia, ja hän vastasi, että olivat. Olivat kuulemma kovassa humalassa. Mutta olivathan he silti lähteneet kotoaan tuon näköisinä?? Häveliäisyys esti kyselemästä lisää. Kasvoiltani kuitenkin taisi paistaa järkytys, sillä Khalil tuli viereeni ja sanoi "Tiina, stop analyzing this. You can't understand by looking". Mitä ikinä tämä tarkoittikaan, on myönnettävä, että en totta tosiaan ymmärtäny tilanteesta mitään.

Pojat tanssivat innoissaan keskenään tanssilattialla. He joivat pari olutta, kun me Sarahin kanssa pysyimme varovaisesti limpsalinjalla. Ihan normaalia miesten keskinäistä bailaamista on takapuolelle taputtelu ja hinkuttava syleily. Suomessa tämä yökerho olisi ollut homobaari.

Yllättäen meno loppui, ja yökerho sulkeutui. Pääsimme merenranta-asuntoon, jossa meitä odottivat kolmen tunnin yöunet ennen heräämistä. Aamulla ottaisimme Sarahin kanssa junan Fesiin. Iltatoimet olivat nopeat ja minimaaliset, sillä kylpyhuoneessa ei ollut lainkaan valoja, joten siellä asioitiin ovi auki. Mochine vakuutti, että aamulla voisimme käydä suihkussa, mutta pikkueläimiä vilisevä, kylmä ja pimeä koppi ei oikein houkuttanut. Nukuimme taas sikeästi, kunnes herätyskellon julma ja selkäpiitä riipivä ääni herätti meidät.

jatkuu....