Olipas epamaarainen toi edellinen blogikirjoitus.
Hinnan kanssa oli siis sellainen ongelma, etta Julia on lupautunut maksamaan marraskuun vuokran edellisesta kampasta, eika nyt siis olisi varaa maksaa molempia. Siksi jannitin etukateen tosi paljon tapaamista vuokraemannan kanssa. Onneksi Maria Jose oli tosi ymmartavainen. Ja tykkaa musta aikalailla. Sanoikin oikein, etta talo on niin siisti, etta pitaisi mut siella mielellaan. jee! Mutta se asia on nyt siis jarjestyksessa.
Varjoja onnellisten puutarhaan luo se, etta vetta ei ole tullut kolmeen paivaan. Tai siis on tullut vahan, mutta vedenpaine on niin surkea, etta esim suihku on mahdoton ajatus. Ja vesi on tietysti kylmaa. Asia on tutkimusten alainen. Myos pesukone sanoi sopimuksen irti, mutta epailys on, etta tama johtuu huonosta vedensaannista. We´ll see.
Parhautta oli se, etta kun asken yritin vaihtaa lamppua ylakerrassa, kateen jai vain lampun lasiosa ja sekin lahti irti rajahdyksen saattelemana. Sain oikein kunnon tallin joka tuntuu yha oikeassa jalkapohjassa asti. Kiva kokemus. Samassa rytakassa paloi sulake ja sahkot lahtivat koko talosta. Maria Jose tuli onneksi aika piakkoin ja naytti, miten ongelma korjataan. Joten mielenkiintoista tama omakotitaloasuminen kylla on. Onneksi on apu lahella.
Nyt olen nettisession jalkeen lahdossa salsaan. Huomenna Julian pitaisi muuttaa, mutta en ole viela onnistunut saamaan autokyytia. Taksitkin onneksi kulkevat.
Huomenna aamupaivalla olisi tarkoitus menna vihdoin tekemaan nettisopimusta. Yliopistolla asiasta jutellessani, paatos olikin nyt se, etta menen tekemaan sen itse, mukaan tulee ranskalainen David, joka tietaa missa paikka sijaitsee. Voi helvetti. Taydellista idioottimaisuutta ottaa nettisopimus mun nimella kolmeksi kuukaudeksi, ja suoraveloittaa se tilita, joka mun oikeastaan olisi jarkevaa sulkea. Ja leena-kaisalla on sitten sama motherfucking rulianssi edessa. Meen kylla huomenna viela "neuvottelemaan" asiasta. En jaksa tapella enaa yhdessakaan liikkeessa mistaan.
Uutta maailmaa nain tanaan kun vein kengat suutarille. Suutari sijaitsee marokkolaiskortteleissa, jotka kylla ovat nimensa veroiset. En ollut siella ennen kaynytkaan, mutta aika eksoottista oli.
Viime paivat mua on vaivannut tosi kovat vatsakivut. Ensin luulin niita kuukautiskivuiksi, mutta ne eivat lopu. Tuntuvat suolistokivuilta eika ruoka meinaa pysya sisalla.. Kaikkia varmaan kiinnostaa! Oon jo epaillyt suolistosyopaa ja vakavammin keliakiaa. Niin ja jotain munasarjahaikkaa. Aiti-tohtori kuitenkin epaili syyksi bakteerikannan muuttumista. Tanaan olen ruokaillut jugurtilla ja banaanilla ja tama kuuri jatkunee jonkin aikaa. Olo on vahan heikko, mutta huomaan kylla, etta tyhja vatsa ei ole yhta kipea. Tilannetta seurataan.
Eipas sen kummempia uutisia. Sarah tulee ihan parin paivan paasta ja marokkon suunnitelmat on kovasti kaynnissa.
Puss ja kram kaikille!
torstai 30. lokakuuta 2008
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Blondi jaa taloon
Tiina jaa taloon! Eilen vuokraemanta kavi juttelemassa ja vuokranalennus Julielle onnistui... Ma maksan talta kuulta kuitenkin enemman, mutta olin siihen jo varautunut.
Julie ja edellinen kamppis siis ovat ajautuneet ilmiriitaa, ja tama on nyt sitten minun onneni. Joten viikonloppuna kamppis muuttaa taloon.
Nyt ei jotenkin juttu kulje. Olo on vasynyt mutta onnellinen. Sarahia odotellessa. Tuntuu etta aika kuluu nyt nopeasti. Marokkon reissu edessa ensi viikolla. Ja sitten Mikko tuleekin.
Halauksia suomeen. Kirjoittelen enemman kun ajatuksenjuoksu on selkeampi. Kaikki kuitenkin jarjestyksessa.
Julie ja edellinen kamppis siis ovat ajautuneet ilmiriitaa, ja tama on nyt sitten minun onneni. Joten viikonloppuna kamppis muuttaa taloon.
Nyt ei jotenkin juttu kulje. Olo on vasynyt mutta onnellinen. Sarahia odotellessa. Tuntuu etta aika kuluu nyt nopeasti. Marokkon reissu edessa ensi viikolla. Ja sitten Mikko tuleekin.
Halauksia suomeen. Kirjoittelen enemman kun ajatuksenjuoksu on selkeampi. Kaikki kuitenkin jarjestyksessa.
tiistai 28. lokakuuta 2008
Epatietoisuutta
Illalla nain Julian (julie..julia... tamakin asia hieman hamaran peitossa). Han vaikutti jo aika muuttovalmiilta, mutta potee hirveaa syyllisyytta, jos jattaa Donnan yksin. Asia ei siis edelleenkaan ratkennut. Mutta Maria Jose ilmoitti, etta hanen taytyy tietaa tanaan yhdeksaan mennessa, miten toimitaan. Eli ehkapa asiaan tulee tanaan jonkinlainen paatos.
Jannittaa ja hermostuttaa! Rehellisesti kylla toivon, etta voisin jaada Julian kanssa taloon. Se on vaan niin kiva! Mutta en hirveasti uskalla toivoa nyt mitaan. Ilmoitan kylla kun varmuus tulee!
Sarahin tuloon vain pari paivaa. Mahtista! Ikavan kanssa kestaa kun on tekemista. Vaikka mietin Mikkoa kylla hirveasti paivittain. Voikohan se edes olla oikeasti niin ihana kuin milta mun paassa nyt tuntuu? tai viela ihanampi... mmmm....
Pitakaa peukkuja!
Jannittaa ja hermostuttaa! Rehellisesti kylla toivon, etta voisin jaada Julian kanssa taloon. Se on vaan niin kiva! Mutta en hirveasti uskalla toivoa nyt mitaan. Ilmoitan kylla kun varmuus tulee!
Sarahin tuloon vain pari paivaa. Mahtista! Ikavan kanssa kestaa kun on tekemista. Vaikka mietin Mikkoa kylla hirveasti paivittain. Voikohan se edes olla oikeasti niin ihana kuin milta mun paassa nyt tuntuu? tai viela ihanampi... mmmm....
Pitakaa peukkuja!
maanantai 27. lokakuuta 2008
Hyva Flow
Elama on ihanaa. Ja valinnanvaikeus on valilla kamalaa.
Tanaan kavin katsomassa asuntoa. Ja se oli tosi kiva! Mukavan kokoinen kerrostaloasunto, jossa 4 makuuhuonetta, olohuone, keittio, terassi, 2 vessaa. Netti tulossa. 3 tosi mukavan oloista espanjalaistyttoa kamppiksena. Ja vuokra reilusti alle 200 e kuukaudessa! Yksityisyytta ja hiljaisuutta ei varmaan hirveasti ole, mutta kielikylpya ja kuplivaa seuraa sitakin enemman. Ja rahaa jaisi saastoonkin!
Tanaan laitoin Maria Joselle viestin, etta huomenna ilmoitan mita teen, mutta saatan olla muuttamassa jo talla viikolla. Odotan, mita Julie suunnittelee kun menemme syomaan myohemmin. Harmittaa vahan kun han luuli, etta olisi kuukausi miettimisaikaa, mutta itse olen niin kyllastyny epavarmuuteen. Eli tanaan nukkumaan mennessa tiedan (koputa puuta... toivottavasti tiedan) millainen asumisjarjestely tulee olemaan loppuvaihdon ajan. Koko ajan olen myos miettinyt Leena-Kaisaa, etta jarjestelyn pitaa olla sellainen, johon han voi sitten hypata kesken mukaan. Terkkuja sinne vaan, etta asunto on sellaisessa kerrostalossa, jonka sisapihalla on uima-allas. (josta mina en tietenkaan paase nauttimaan!)... Taitaa olla kesa-heinakuussa vierailun paikka, mikali muutan sinne!
Kavin juuri salilla ja juoksemassa, nyt salsaan. Kamala nalka!
Euforiaani korostaa se, etta Sarah on juuri varannut matkaliput 3-12.11 ajalle. Marokko siis odottaa! Mahtavuutta!
Tanaan kavin katsomassa asuntoa. Ja se oli tosi kiva! Mukavan kokoinen kerrostaloasunto, jossa 4 makuuhuonetta, olohuone, keittio, terassi, 2 vessaa. Netti tulossa. 3 tosi mukavan oloista espanjalaistyttoa kamppiksena. Ja vuokra reilusti alle 200 e kuukaudessa! Yksityisyytta ja hiljaisuutta ei varmaan hirveasti ole, mutta kielikylpya ja kuplivaa seuraa sitakin enemman. Ja rahaa jaisi saastoonkin!
Tanaan laitoin Maria Joselle viestin, etta huomenna ilmoitan mita teen, mutta saatan olla muuttamassa jo talla viikolla. Odotan, mita Julie suunnittelee kun menemme syomaan myohemmin. Harmittaa vahan kun han luuli, etta olisi kuukausi miettimisaikaa, mutta itse olen niin kyllastyny epavarmuuteen. Eli tanaan nukkumaan mennessa tiedan (koputa puuta... toivottavasti tiedan) millainen asumisjarjestely tulee olemaan loppuvaihdon ajan. Koko ajan olen myos miettinyt Leena-Kaisaa, etta jarjestelyn pitaa olla sellainen, johon han voi sitten hypata kesken mukaan. Terkkuja sinne vaan, etta asunto on sellaisessa kerrostalossa, jonka sisapihalla on uima-allas. (josta mina en tietenkaan paase nauttimaan!)... Taitaa olla kesa-heinakuussa vierailun paikka, mikali muutan sinne!
Kavin juuri salilla ja juoksemassa, nyt salsaan. Kamala nalka!
Euforiaani korostaa se, etta Sarah on juuri varannut matkaliput 3-12.11 ajalle. Marokko siis odottaa! Mahtavuutta!
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Nautin vaikka väkisin!
Sateisena sunnuntaiaamuna heräsin hieman alakuloisena, mutta kun rupesin miettimään vaihdon kulumista tuli yllättäen tunne, että tämähän on kohta jo ohi! Mikko tulee kahden viikon ja viiden päivän päästä. Sen jälkeen on enää 3 viikkoa joululomaan. Kun palaan joululomalta olen täällä enää kuukauden. Täähän oli melkeen tässä! voi hyvänen aika.
Perjantai-ilta meni huippumukavasti. Mulle tuli kylään rankalaiset Lea ja David sekä espanjalaiset Isa, Loles, Carmen, Vanessa, Raquel ja Manuel. Kokkasin fetasalaattia, kermaperunoita ja lihapullia. Ruoka oli sellainen hitti, ettei jäljelle jäänyt murustakaan! Jatkettiin irkkubaariin, jossa soi hirveän kiva musiikki, mutta joka oli niin täynnä, että jatkoimme Puertoon. Olin maltillisesti kotona jo kahden aikaan. Tiskaamista oli riittävästi, mutta ilta oli juomapeleineen tosi mukava.
Eilen Julie tuli päivällä katsomaan taloa, olen voidellut häntä nyt hieman muuttamaan kanssani sinne. Juliella ja Donnalla on ollut vaikeuksia kämppissuhteissa ja Julie on siis mahdollisesti muuttamassa pois. Tässä nyt siis toivotaan muille huonoa onnea! (olen kamala kamala ihminen).
Tänään olisi pitänyt mennä katsomaan asuntoa, mutta tyttö ei ole vielä soittanut. Toisaalta eilen Maria Jose kävi talolla hakemassa tavaroitaan ja sanoi, että pitäisi minut vuokralaisena mielellään. Hän tarjosi koko taloa vuokralle marraskuuksi 350 eurolla. Tämä hinta on tosi kohtalainen, ja oloni on nyt melkoisen toiveikas, että löydän kämppiksen itselleni. Mikäli Julie muuttaa mielensä, on mahdollista että sevillalainen Carmen muuttaa tänne viittomakielen tulkiksi ja tarvitsee asuntoa.
Eilen siis juteltiin Julien kanssa ja kokattiin pastaa. Illalla vietettiin hänen synttäreitään tapas-paikassa. Koko englanninkielinen yhteisö oli paikalla ja ihmiset vaikuttivat oikein mukavilta. Gemma-niminen opettaja kertoi, että hänellä ei ollut vaikeuksia löytää kämppistä, kun oli laittanut ilmoituksia ympäri kaupunkia. Hän pystyi sitten valitsemaan muutaman hyvän hakijan välillä. Olo on siis jälleen ihan toiveikas. Ja katto on pään päällä vielä ensi kuun.
Parhaillani olen Lean ja Daviden kotona käyttämässä heidän nettiään. Ihanaa olla omalla koneella! Ja mukavaa hengailla.
Ensi sunnuntaina mennään naisporukalla turkkilaiseen kylpylään rapsuttamaan kuolleet ihosolut pois. ja keskiviikkona menen kasvohoitoon! jeee!! Sarahin tuleminen ei ole vielä varmaa, mutta toivo elää, että hän löytää hyvät lennot. Aika Huidea!
Joten nyt olen päättänyt, etten pysty ikävöimään enää yhtään, koska vaihto on käytännössä jo melkein ohi! Täysivaltainen nauttiminen alkaa nyt. Vielä kun saisi netin...
Perjantai-ilta meni huippumukavasti. Mulle tuli kylään rankalaiset Lea ja David sekä espanjalaiset Isa, Loles, Carmen, Vanessa, Raquel ja Manuel. Kokkasin fetasalaattia, kermaperunoita ja lihapullia. Ruoka oli sellainen hitti, ettei jäljelle jäänyt murustakaan! Jatkettiin irkkubaariin, jossa soi hirveän kiva musiikki, mutta joka oli niin täynnä, että jatkoimme Puertoon. Olin maltillisesti kotona jo kahden aikaan. Tiskaamista oli riittävästi, mutta ilta oli juomapeleineen tosi mukava.
Eilen Julie tuli päivällä katsomaan taloa, olen voidellut häntä nyt hieman muuttamaan kanssani sinne. Juliella ja Donnalla on ollut vaikeuksia kämppissuhteissa ja Julie on siis mahdollisesti muuttamassa pois. Tässä nyt siis toivotaan muille huonoa onnea! (olen kamala kamala ihminen).
Tänään olisi pitänyt mennä katsomaan asuntoa, mutta tyttö ei ole vielä soittanut. Toisaalta eilen Maria Jose kävi talolla hakemassa tavaroitaan ja sanoi, että pitäisi minut vuokralaisena mielellään. Hän tarjosi koko taloa vuokralle marraskuuksi 350 eurolla. Tämä hinta on tosi kohtalainen, ja oloni on nyt melkoisen toiveikas, että löydän kämppiksen itselleni. Mikäli Julie muuttaa mielensä, on mahdollista että sevillalainen Carmen muuttaa tänne viittomakielen tulkiksi ja tarvitsee asuntoa.
Eilen siis juteltiin Julien kanssa ja kokattiin pastaa. Illalla vietettiin hänen synttäreitään tapas-paikassa. Koko englanninkielinen yhteisö oli paikalla ja ihmiset vaikuttivat oikein mukavilta. Gemma-niminen opettaja kertoi, että hänellä ei ollut vaikeuksia löytää kämppistä, kun oli laittanut ilmoituksia ympäri kaupunkia. Hän pystyi sitten valitsemaan muutaman hyvän hakijan välillä. Olo on siis jälleen ihan toiveikas. Ja katto on pään päällä vielä ensi kuun.
Parhaillani olen Lean ja Daviden kotona käyttämässä heidän nettiään. Ihanaa olla omalla koneella! Ja mukavaa hengailla.
Ensi sunnuntaina mennään naisporukalla turkkilaiseen kylpylään rapsuttamaan kuolleet ihosolut pois. ja keskiviikkona menen kasvohoitoon! jeee!! Sarahin tuleminen ei ole vielä varmaa, mutta toivo elää, että hän löytää hyvät lennot. Aika Huidea!
Joten nyt olen päättänyt, etten pysty ikävöimään enää yhtään, koska vaihto on käytännössä jo melkein ohi! Täysivaltainen nauttiminen alkaa nyt. Vielä kun saisi netin...
perjantai 24. lokakuuta 2008
En toivo liikoja
Eilen ensin koulussa, sitten katsoin columboa, salille. Illalla skippasin salsan, koska nuorten Melillalaistaiteilijoiden (???) nayttely avautui. Manuelilla oli siella tyo esilla ja tunnelma oli supermukava.
Mieliala on noussut kylla ihan sata-nolla. Nayttelyssa juteltiin ja tarjolla oli viinia ja pikkupurtavaa. Siita jatkettiin ihanaan tapas-paikkaan, jonka sisustus oli modernistinen. Naytti, etta Gaudi olisi liimannut kokoon paikan tuolitkin. Tapakset olivat superhyvia ja olutkin maistui. Tassa vaiheessa hammastelen valilla itsekin, kuinka hyvaa espanjaa puhun! Loleksen kanssa juteltiin pitkat patkat siita, kuinka sulkeutunut kulttuurielama Melillassa on, ja keskustelu virtasi kertakaikkiaan niin hyvin. Huomaan, etta porukassa pystyn jo osallistumaan vilkkaaseen puheeseen ja muutamia slangi- tai murresanoja lukuunottamatta ymmarran kaiken. En olisi uskonut, etta kuukauden jalkeen kielitaito olisi parantunut nain paljon. Taputan itseani selkaan.
Asken sitten kavelin koululle. Soitin Juan Antonion toimistosta jollekin tytolle, jolla oli ilmoitus huoneesta. Tytto vaikutti tosi mukavalta ja toivottavasti paasen katsomaan asuntoa tanaan tai huomenna. Joten epamiellyttavasti kutkutteleva toivonkipina on taas syttynyt sisallani. Pahus. Pitakaa peukut pystyssa!!!
Iloisia ajatuksia on tuonut myos Sarahin mahdollinen vierailu! Han katselee nyt lentoja, ja on ehka tulossa jo viikon paasta. Olen ihan fiiliksissa! Yhdessa voitaisiin lahtea Marokkoon vallan mainiosti. Odottelen jo innoissani Marrakeshia, Casablancaa, vanhojen kavereiden tapaamista siella. Haluan epatoivoisesti nahda kun Sahara yhdistyy Atlantiin. Ja ehkapa jopa kayda kameliajelulla...jos niiden jalat ja selka vaan kestaa! Jiihaa! Joten peukut pystyssa taas, etta Sarahin etelanmatka toteutuu.
Aamun tunti oli peruttu, joten lahden tasta supermarkettiin ostamaan tykotarpeita suomalaista ateriaa varten. Ranskikset seka Isa, Raquel, Vanessa, Manu ja Carmen ovat tulossa. Huomenna seuraa sitten Julien synttarit, ja lahjakin pitaisi varmaan ostaa.. Julien kanssa ollaan menossa kahville nyt iltapaivalla. Olen superonnekas kun sosiaalinen piiri on nainkin laaja. Jos ei halua, ei tarvitse olla yksin. Lucky me.
Kun sama onni seuraisi viela asuntoasioissakin!
Puss och Kram!
Mieliala on noussut kylla ihan sata-nolla. Nayttelyssa juteltiin ja tarjolla oli viinia ja pikkupurtavaa. Siita jatkettiin ihanaan tapas-paikkaan, jonka sisustus oli modernistinen. Naytti, etta Gaudi olisi liimannut kokoon paikan tuolitkin. Tapakset olivat superhyvia ja olutkin maistui. Tassa vaiheessa hammastelen valilla itsekin, kuinka hyvaa espanjaa puhun! Loleksen kanssa juteltiin pitkat patkat siita, kuinka sulkeutunut kulttuurielama Melillassa on, ja keskustelu virtasi kertakaikkiaan niin hyvin. Huomaan, etta porukassa pystyn jo osallistumaan vilkkaaseen puheeseen ja muutamia slangi- tai murresanoja lukuunottamatta ymmarran kaiken. En olisi uskonut, etta kuukauden jalkeen kielitaito olisi parantunut nain paljon. Taputan itseani selkaan.
Asken sitten kavelin koululle. Soitin Juan Antonion toimistosta jollekin tytolle, jolla oli ilmoitus huoneesta. Tytto vaikutti tosi mukavalta ja toivottavasti paasen katsomaan asuntoa tanaan tai huomenna. Joten epamiellyttavasti kutkutteleva toivonkipina on taas syttynyt sisallani. Pahus. Pitakaa peukut pystyssa!!!
Iloisia ajatuksia on tuonut myos Sarahin mahdollinen vierailu! Han katselee nyt lentoja, ja on ehka tulossa jo viikon paasta. Olen ihan fiiliksissa! Yhdessa voitaisiin lahtea Marokkoon vallan mainiosti. Odottelen jo innoissani Marrakeshia, Casablancaa, vanhojen kavereiden tapaamista siella. Haluan epatoivoisesti nahda kun Sahara yhdistyy Atlantiin. Ja ehkapa jopa kayda kameliajelulla...jos niiden jalat ja selka vaan kestaa! Jiihaa! Joten peukut pystyssa taas, etta Sarahin etelanmatka toteutuu.
Aamun tunti oli peruttu, joten lahden tasta supermarkettiin ostamaan tykotarpeita suomalaista ateriaa varten. Ranskikset seka Isa, Raquel, Vanessa, Manu ja Carmen ovat tulossa. Huomenna seuraa sitten Julien synttarit, ja lahjakin pitaisi varmaan ostaa.. Julien kanssa ollaan menossa kahville nyt iltapaivalla. Olen superonnekas kun sosiaalinen piiri on nainkin laaja. Jos ei halua, ei tarvitse olla yksin. Lucky me.
Kun sama onni seuraisi viela asuntoasioissakin!
Puss och Kram!
torstai 23. lokakuuta 2008
Voisko joku juttu onnistua vaihteeksi!!??
Eilen siis ihana asunnon esittely. Sijainti oli tosiaan ihan hyva. "Kamppis" paljastui kuitenkin n.45-50 -vuotiaaksi naiseksi, joka oli vahintaankin hieman tarahtanyt. Kun ovesta paasi sisaan kaksi pienta koiraa haukkuivat n. vartin ja pissasivat pitkin lattiaa. Nainen lohdutti, etteivat koirat pure tai tee muutenkaan mitaan. Huomautin, etta taisivat tehda lattialle pissat. "Ne ovat vain niin iloisia kun tuli vieraita"....selva. "Tykkaathan sina koirista?". Tottakai. Ei olisi mitaan koiria vastaan, mutta tati selitti, etta han on toissa aamuyhdeksasta iltakymmeneen. Olisi kuulemma tosi kiva jos koirilla olisi seuraa! Voi vittu. Koiria ei kayteta ulkona, vaan ne tekevat tarpeensa "sisapihalle" (joka on siis espanjalaiseen tapaan laatoitettu alue keskella asuntoa...eli sita ei voi kayttaa muuhun!). Asunto oli isohko, joskin tosi pimea. Huonekaluja ei ollut juuri lainkaan. "Tama vessa on vain sinulle", nainen kertoo ylpeana. No se sattuu olemaan asunnon ainoa, eli vaikka nainen yleensa kavisikin toissa vessassa, niin kaippa han sita silti joskus joutuu kayttamaan. Haisi siis pahalle, oli meluista, ja "kamppis" vaikutti lupaavasti silta, etta tulisi poissa ollessani tonkimaan kaikki tavarani ja utelisi kaikki asiani. Kaikki tama vain 300/e kuussa. Ei kiitos.
Vuokratoimiston Isabelle onneksi ymmarsi yskan. Mieli oli niin maassa sen jalkeen kun paasin kampasta ulos. Aina jotenkin onnistuu uskottelemaan itselleen, etta nyt onnistuu. Ajattelin, etta kamppa olisi edes Ok, ja voisin vaikka heti allekirjoittaa paperit. Vittu. Onhan tassa viela viikko ennen kuin joudun kadulle.
Ja kamala syyllisyys siita, etta soitan itku silmassa aidille tai Mikolle, jotka eivat voi minua mitenkaan auttaa. He vain huolestuvat turhasta. Mutta olo on aika epatoivoinen. Olen kysellyt jo kuntosalillakin kaikilta, josko he tietaisivat jostain asunnosta. Mutta tietenkaan se ei voi olla ihan mika vaan. Tarvitsen sen mother fucking netin (kandi aiheuttaa pahoinvointia) ja hinnan pitaa olla ok. Henkisesti tosi raskasta jatkuva epatietoisuus. Ellei kuun loppuun mennessa loydy asuntoa, en tosiaan tieda mita teen. Eka kuukausi on mennyt niin, ettei ole voinut aloittaa sellaista mukavaa asumista ja olemista. Tuleeko kotimatka eteen, ellen loyda asuntoa? Paska fiilis.
Eilen kavin juoksemassa ja pilateksessa. Lea on myos liittynyt supermuscleen, joten pilateksen jalkeen jatimme marketing -kurssin omaan arvoonsa ja menimme lean ja daviden asuntoon juttelemaan. Oli mukavaa. Han naytti kuvia perheestaan ja leallakin on kova ikava kotia ja poikakaveria. Harmittaa ihan hirveasti, etta he vuokrasivat kampan etukateen kahdelle. Kunnon hallintotieteilijan tavoin tassa mietin kuinka koko vaihto-opiskelijoiden asunnontarpeen voisi suunnitella uudelleen. Nyt mietin katkerana, kuinka pommitin huono-Rociota sahkoposteilla ennen melillaan lahtoa, ja kuinka levaperaisia ja epamaaraisia vastauksia hanelta sain. Kouluhan tietaa montako vaihto-opiskelijaa tulee. Mikseivat he voi varata jotain kivaa asuntoa jo etukateen? Taalta tarjottiin kokonaisia taloja tai 3 huoneen asuntoja, joita kukaan ei voi vuokrata yksin. Lahetin etukateen sahkopostia muille vaihtareille, joista vain italialainen poika vastasi (poika joka ei edelleenkaan ole saapunut tanne, eika varmaan siis saavukkaan). Ottaa niin paljon paasta, kun tuntuu, etta olen yrittanyt parhaani alusta alkaen eivatka asiat vain suju.
Olen pahoillani tilityksesta. Kiitos niille, jotka jaksavat lukea. Pakkohan taman on tasta parantua?? Olen aina uskonut karman lakiin, ja minulle on viimeisen kuukauden perusteella tulossa varmaan lottovoitto. vahintaan.
Vuokratoimiston Isabelle onneksi ymmarsi yskan. Mieli oli niin maassa sen jalkeen kun paasin kampasta ulos. Aina jotenkin onnistuu uskottelemaan itselleen, etta nyt onnistuu. Ajattelin, etta kamppa olisi edes Ok, ja voisin vaikka heti allekirjoittaa paperit. Vittu. Onhan tassa viela viikko ennen kuin joudun kadulle.
Ja kamala syyllisyys siita, etta soitan itku silmassa aidille tai Mikolle, jotka eivat voi minua mitenkaan auttaa. He vain huolestuvat turhasta. Mutta olo on aika epatoivoinen. Olen kysellyt jo kuntosalillakin kaikilta, josko he tietaisivat jostain asunnosta. Mutta tietenkaan se ei voi olla ihan mika vaan. Tarvitsen sen mother fucking netin (kandi aiheuttaa pahoinvointia) ja hinnan pitaa olla ok. Henkisesti tosi raskasta jatkuva epatietoisuus. Ellei kuun loppuun mennessa loydy asuntoa, en tosiaan tieda mita teen. Eka kuukausi on mennyt niin, ettei ole voinut aloittaa sellaista mukavaa asumista ja olemista. Tuleeko kotimatka eteen, ellen loyda asuntoa? Paska fiilis.
Eilen kavin juoksemassa ja pilateksessa. Lea on myos liittynyt supermuscleen, joten pilateksen jalkeen jatimme marketing -kurssin omaan arvoonsa ja menimme lean ja daviden asuntoon juttelemaan. Oli mukavaa. Han naytti kuvia perheestaan ja leallakin on kova ikava kotia ja poikakaveria. Harmittaa ihan hirveasti, etta he vuokrasivat kampan etukateen kahdelle. Kunnon hallintotieteilijan tavoin tassa mietin kuinka koko vaihto-opiskelijoiden asunnontarpeen voisi suunnitella uudelleen. Nyt mietin katkerana, kuinka pommitin huono-Rociota sahkoposteilla ennen melillaan lahtoa, ja kuinka levaperaisia ja epamaaraisia vastauksia hanelta sain. Kouluhan tietaa montako vaihto-opiskelijaa tulee. Mikseivat he voi varata jotain kivaa asuntoa jo etukateen? Taalta tarjottiin kokonaisia taloja tai 3 huoneen asuntoja, joita kukaan ei voi vuokrata yksin. Lahetin etukateen sahkopostia muille vaihtareille, joista vain italialainen poika vastasi (poika joka ei edelleenkaan ole saapunut tanne, eika varmaan siis saavukkaan). Ottaa niin paljon paasta, kun tuntuu, etta olen yrittanyt parhaani alusta alkaen eivatka asiat vain suju.
Olen pahoillani tilityksesta. Kiitos niille, jotka jaksavat lukea. Pakkohan taman on tasta parantua?? Olen aina uskonut karman lakiin, ja minulle on viimeisen kuukauden perusteella tulossa varmaan lottovoitto. vahintaan.
tiistai 21. lokakuuta 2008
taas.
Tanaan tosiaan sitten katsomaan tata paljon puhuttua asuntoa. Olin paikalla sovittuun aikaan, sitten saapuu vuokratoimiston Isabelle, menemme taloon sisaan ja odotamme vartin rappukaytavassa. Kukaan ei ollut kotona eika vastannut Isabellen soittoihin. Sellanen kamppa siis. Talo oli ihan siisti, joskin korttelin vaaralla puolella; ei siis merinakoalaa, vaan nakyma synkealle ja kusiselle kadulle.. mutta vaikea sanoa mitaan, kun en asuntoa tosiaan nahnyt. Kuulemma huomenna. HAHA!!!!!
Lounastin englantilaisen Julietin kanssa. Han on taalla siis opettajana ja oli ihan mukava jutella englanniksi. Kauhukseni kuitenkin huomasin, etta englanninkielentaitoni on oikeasti hieman ruostunut! no worries... Minut kutsuttiin Julietin syntymapaiville lauantaina, joten paasen tapaamaan koko englanninkielisen yhteison. Odotan innolla. Vaikkakin Juliet oli aika negatiivislatautunut; han ruoti kaikki entiset ja nykyiset tyokaverinsa, mutta jotenkin uskallan toivoa, etteivat ne kaikki voi olla niin hirveita!
Aamupaivalla oli taas sistema financiero -tuntia, jolla taistelen tavauksen kanssa. Itku meinasi tulla oikeasti, kun kysyin opettajalta kopioita tms. luennoista, ja han oli tosi toykea vastauksissaan. "Siinahan sinulle on 15 avustajaa", han sanoi ja osoitti luokkahuonetta. Minun olisi tosiaan siis tarkoitus menna aina jonkun kylkeen kopioimaan heidan muistiinpanojaan. Mutta kaytannossa se on mahdotonta, koska myos tama henkilo kirjoittaa parhaillaan taytta hakaa naita muistiinpanoja. Onneksi yksi tytto lupasi kopioida omat muistiinpanonsa minulle. Proffa oli vaan sita mielta, etta siinahan sita kielta oppii kun sanealua kirjoittaa.. just joo. Minun vain pitaisi myos pystya lukemaan ne muistiinpanot loppukoetta varten.. talla hetkella ei nayta sen kannalta oikein lupaavalta.
Nyt kotiin syomaan jugurttia. Kotimatkalla (tai matkalla asunnon "nayttoon") juttelin ranskalaisen Lean kanssa, joka on viela pahemmissa koti-ikavan tunnelmissa kuin mina. Lean poikakaveri tulee tosin ensi viikolla (kateus!). Han ja David eivat taida oikein tulla toimeen. Lea olisi mukava kamppisvaihtoehto, mutta heilla on sopimus jo tehty vaihdon loppuun asti. Pahus.
Lounastin englantilaisen Julietin kanssa. Han on taalla siis opettajana ja oli ihan mukava jutella englanniksi. Kauhukseni kuitenkin huomasin, etta englanninkielentaitoni on oikeasti hieman ruostunut! no worries... Minut kutsuttiin Julietin syntymapaiville lauantaina, joten paasen tapaamaan koko englanninkielisen yhteison. Odotan innolla. Vaikkakin Juliet oli aika negatiivislatautunut; han ruoti kaikki entiset ja nykyiset tyokaverinsa, mutta jotenkin uskallan toivoa, etteivat ne kaikki voi olla niin hirveita!
Aamupaivalla oli taas sistema financiero -tuntia, jolla taistelen tavauksen kanssa. Itku meinasi tulla oikeasti, kun kysyin opettajalta kopioita tms. luennoista, ja han oli tosi toykea vastauksissaan. "Siinahan sinulle on 15 avustajaa", han sanoi ja osoitti luokkahuonetta. Minun olisi tosiaan siis tarkoitus menna aina jonkun kylkeen kopioimaan heidan muistiinpanojaan. Mutta kaytannossa se on mahdotonta, koska myos tama henkilo kirjoittaa parhaillaan taytta hakaa naita muistiinpanoja. Onneksi yksi tytto lupasi kopioida omat muistiinpanonsa minulle. Proffa oli vaan sita mielta, etta siinahan sita kielta oppii kun sanealua kirjoittaa.. just joo. Minun vain pitaisi myos pystya lukemaan ne muistiinpanot loppukoetta varten.. talla hetkella ei nayta sen kannalta oikein lupaavalta.
Nyt kotiin syomaan jugurttia. Kotimatkalla (tai matkalla asunnon "nayttoon") juttelin ranskalaisen Lean kanssa, joka on viela pahemmissa koti-ikavan tunnelmissa kuin mina. Lean poikakaveri tulee tosin ensi viikolla (kateus!). Han ja David eivat taida oikein tulla toimeen. Lea olisi mukava kamppisvaihtoehto, mutta heilla on sopimus jo tehty vaihdon loppuun asti. Pahus.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Viikonloppu Malagassa
Moikkeli vaan,
Perjantai-iltapaivana koulun jalkeen hyppasin siis Malagaan menevaan laivaan. Viikonloppu muualla teki kylla hyvaa. Otin hotellin Torremolinoksesta ja kavin Malagassa ostoksilla, ja kuuntelin kun turistit puhuivat suomea ja ostin englanninkielista lukemista. Aivot tuulettuivat vahan. Joskin sunnuntaina olo oli tosi kipea (vatsa sekaisin, ja kuume tuntui nousevan). Yolaivalla takaisin tahan enklaaviin sitten, eli olin Melillassa tanaan aamulla varhain.
Torstaina sain kiikutettua hakemuksen espanjalaista henkilollisyysnumeroa varten, jotta saisin residente -kortin. Taman numeron saaminen kestaa kolme viikkoa. Joten halpoja matkoja ei ihan heti ole tulossa.
Tanaan minulle soitettiin aamupaivalla asunnosta, jota menen huomenna katsomaan. Ihan meren rannalla sijaitsee kamppa, jossa kaksi huonetta, olohuone ja keittio ja minulle oma vessa. Asunnossa asuu muslimitytto, joka on tarjoilija, eika kuulemma juuri lainkaan kotona. Netinkin ehka saisi... Hintaa on vahan enemman kuin nykyisessa, mutta mikali asunto on kiva, otan sen. Huomenna se selviaa. Pitakaa mulle peukkuja!
Olo on ollut tanaan todella vetamaton. Jokin sairaus varmaan pukkaa paalle. Paleltaa ja paata sarkee. Hirveat ikavantunteet ovat tietysti tallaisessa olotilassa viemassa voiton. Painajaisten keskella herasin sangystani ja luulin, etta Mikko on vieressa. Olo oli aivan kamala kun huomasin, ettei niin ollutkaan. Sita ikavan maaraa, jota taalla tuntee, en ikina olisi voinut arvata. Kaikissa jasenissa tuntuu karmiva kaipaus, se on oikeasti fyysinen tila. Kolme ja puoli viikkoa. Aivan ylivoimaisen pitka aika! Mutta kylla se kuluu lopulta.
Samanaikaisesti olen ahdistunut kanditutkielmani edistymisesta. Tarkoitus oli saada taalla toita tehtya, mutta netin puuttumisen takia se on ollut ihan ylivoimaisen vaikeaa. Pitaisi pystya olemaan kotona ja pakertamaan useita tunteja putkeen. Omien tiedostojen parissa ja kayden silloin netissa kun tarvitsee. Suomessa itsestaanselvyys.
Malagassa ihmisten kommentit olivat muuten aika jaatavia. Ne, joiden kanssa siella tuli juteltua (hotellin henkilokunta, taksikuski, amerikkalaisnainen, jolla nettikahvila) olivat aivan kauhuissaan, etta asun Melillassa. Heti kun astuin laivasta ulos, passiseta kohotti kulmakarvojaan ja kommentoi "suomalainen Melillassa, onpas outoa". Taksikuskin vaimo on taalta kotoisin eika taksikuski peitellyt inhoaan kaupunkia kohtaan. Han ei kuulemma vapaaehtoisesti tule vaimon sukulaisia tapaamaan kun Melilla on niin ahdistava. Kaikki kommentoivat sita, etta minulla on varmasti erityisen vaikeaa, kun olen niin vaalea.
Eivat taida espanjalaiset pitaa Melillaa oikein korkeassa arvossa. Mutta olen tassa vaiheessa jo yhtynyt heidan mielipiteeseensa. Malagassa tajusi kuinka ihanaa olisikaan olla mantereella, jossa paasee hyppaamaan junaan tai bussiin ja vaihtamaan maisemaa kun haluaa.
Iloinen asia oli muuten se, etta salsatunnilla torstaina tapasin kaksi englantilaista tyttoa, jotka ovat taalla opettajina. Ovat tulleet jo heinakuussa, ja ovat vuoden. Vaihdettiin numeroita, ja toivottavasti tavataan tassa joissain merkeissa. Olisi niin kiva paasta ilmaisemaan ajatuksia vapaasti, ilman kovaa miettimista. Mutta toisaalta, mita enemman ajattelin englanninkielisia kirjoja ja lehtia ja ihmisia, huomasin, ettei ero espanjan kanssa ole enaa niin tuntuva. Sujuvasti pystyy lukemaan jo espanjankielisiakin lehtia ja katselemaan telkkaria. Siita on kylla hyva mieli.
Terveisia kotisuomeen!
Perjantai-iltapaivana koulun jalkeen hyppasin siis Malagaan menevaan laivaan. Viikonloppu muualla teki kylla hyvaa. Otin hotellin Torremolinoksesta ja kavin Malagassa ostoksilla, ja kuuntelin kun turistit puhuivat suomea ja ostin englanninkielista lukemista. Aivot tuulettuivat vahan. Joskin sunnuntaina olo oli tosi kipea (vatsa sekaisin, ja kuume tuntui nousevan). Yolaivalla takaisin tahan enklaaviin sitten, eli olin Melillassa tanaan aamulla varhain.
Torstaina sain kiikutettua hakemuksen espanjalaista henkilollisyysnumeroa varten, jotta saisin residente -kortin. Taman numeron saaminen kestaa kolme viikkoa. Joten halpoja matkoja ei ihan heti ole tulossa.
Tanaan minulle soitettiin aamupaivalla asunnosta, jota menen huomenna katsomaan. Ihan meren rannalla sijaitsee kamppa, jossa kaksi huonetta, olohuone ja keittio ja minulle oma vessa. Asunnossa asuu muslimitytto, joka on tarjoilija, eika kuulemma juuri lainkaan kotona. Netinkin ehka saisi... Hintaa on vahan enemman kuin nykyisessa, mutta mikali asunto on kiva, otan sen. Huomenna se selviaa. Pitakaa mulle peukkuja!
Olo on ollut tanaan todella vetamaton. Jokin sairaus varmaan pukkaa paalle. Paleltaa ja paata sarkee. Hirveat ikavantunteet ovat tietysti tallaisessa olotilassa viemassa voiton. Painajaisten keskella herasin sangystani ja luulin, etta Mikko on vieressa. Olo oli aivan kamala kun huomasin, ettei niin ollutkaan. Sita ikavan maaraa, jota taalla tuntee, en ikina olisi voinut arvata. Kaikissa jasenissa tuntuu karmiva kaipaus, se on oikeasti fyysinen tila. Kolme ja puoli viikkoa. Aivan ylivoimaisen pitka aika! Mutta kylla se kuluu lopulta.
Samanaikaisesti olen ahdistunut kanditutkielmani edistymisesta. Tarkoitus oli saada taalla toita tehtya, mutta netin puuttumisen takia se on ollut ihan ylivoimaisen vaikeaa. Pitaisi pystya olemaan kotona ja pakertamaan useita tunteja putkeen. Omien tiedostojen parissa ja kayden silloin netissa kun tarvitsee. Suomessa itsestaanselvyys.
Malagassa ihmisten kommentit olivat muuten aika jaatavia. Ne, joiden kanssa siella tuli juteltua (hotellin henkilokunta, taksikuski, amerikkalaisnainen, jolla nettikahvila) olivat aivan kauhuissaan, etta asun Melillassa. Heti kun astuin laivasta ulos, passiseta kohotti kulmakarvojaan ja kommentoi "suomalainen Melillassa, onpas outoa". Taksikuskin vaimo on taalta kotoisin eika taksikuski peitellyt inhoaan kaupunkia kohtaan. Han ei kuulemma vapaaehtoisesti tule vaimon sukulaisia tapaamaan kun Melilla on niin ahdistava. Kaikki kommentoivat sita, etta minulla on varmasti erityisen vaikeaa, kun olen niin vaalea.
Eivat taida espanjalaiset pitaa Melillaa oikein korkeassa arvossa. Mutta olen tassa vaiheessa jo yhtynyt heidan mielipiteeseensa. Malagassa tajusi kuinka ihanaa olisikaan olla mantereella, jossa paasee hyppaamaan junaan tai bussiin ja vaihtamaan maisemaa kun haluaa.
Iloinen asia oli muuten se, etta salsatunnilla torstaina tapasin kaksi englantilaista tyttoa, jotka ovat taalla opettajina. Ovat tulleet jo heinakuussa, ja ovat vuoden. Vaihdettiin numeroita, ja toivottavasti tavataan tassa joissain merkeissa. Olisi niin kiva paasta ilmaisemaan ajatuksia vapaasti, ilman kovaa miettimista. Mutta toisaalta, mita enemman ajattelin englanninkielisia kirjoja ja lehtia ja ihmisia, huomasin, ettei ero espanjan kanssa ole enaa niin tuntuva. Sujuvasti pystyy lukemaan jo espanjankielisiakin lehtia ja katselemaan telkkaria. Siita on kylla hyva mieli.
Terveisia kotisuomeen!
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Klaustrofobia
Sataa taas. Esterin perseesta. Karmivaa.
Olen kuntoillut ja katsonut columboa. Nyt etsin uutta kamppaa tai kamppista (on mahdollista, etta italiainen erasmus-opiskelija, joka on poika, tulisi kanssani asumaan) ja sitten yliopistolta joku ottaa nettiyhteyden nimellaan, ja maksan sitten heille.
Tanaan olen juossut myos virastoissa. Matkalipuista mantereelle saa ison alennuksen, jos on asukkaana Melillassa, joten yritan saada itselleni residente -korttia. Ei tietenkaan ihan yhdella virastokaynnilla onnistu... Mutta asia on vireilla.
Melilla on alkanut vahan ahdistaa. Viikonloppuna otan varmaan laivan Malagaan ja olen sitten siella tai lahden junalla Madridiin tai Murciaan tai johonkin. Ahdistaa tama 12nelion alue, josta ei suunnittelematta paase mihinkaan.
Ristorante -pakastepizza toi eilispaivaani suurta iloa. Maistui ihan kodilta!
Halauksia kotisuomeen!
Olen kuntoillut ja katsonut columboa. Nyt etsin uutta kamppaa tai kamppista (on mahdollista, etta italiainen erasmus-opiskelija, joka on poika, tulisi kanssani asumaan) ja sitten yliopistolta joku ottaa nettiyhteyden nimellaan, ja maksan sitten heille.
Tanaan olen juossut myos virastoissa. Matkalipuista mantereelle saa ison alennuksen, jos on asukkaana Melillassa, joten yritan saada itselleni residente -korttia. Ei tietenkaan ihan yhdella virastokaynnilla onnistu... Mutta asia on vireilla.
Melilla on alkanut vahan ahdistaa. Viikonloppuna otan varmaan laivan Malagaan ja olen sitten siella tai lahden junalla Madridiin tai Murciaan tai johonkin. Ahdistaa tama 12nelion alue, josta ei suunnittelematta paase mihinkaan.
Ristorante -pakastepizza toi eilispaivaani suurta iloa. Maistui ihan kodilta!
Halauksia kotisuomeen!
tiistai 14. lokakuuta 2008
muuten...
Tuli viela mieleen, etta eilen kebabilla, kysyin, onko normaalia, etta naen koko ajan miehia, jotka kahmivat pippeliaan. Ei kuulemma ole. Lolalle, joka on asunut taalla 4 vuotta, on kaynyt niin kerran! Heita nauratti kylla aika paljon, kun uskalsin vihdoin kysya asiasta... Kerroin myos Rociolle ahdistuksestani. Kaikkien yhteinen toteamus oli; se johtuu siita, etta olet niin vaalea.
No mutta sitten!
No mutta sitten!
Arvatkaapa tuliko sita vitun nettia?
Taa on taas tata. Voi helvetti.
Eilen salsan jalkeen kotsaan kebabin kautta. Aamulla aikaisin kouluun. Sistema Financieron professori S-A-N-E-L-E-E muistiinpanot. I kid you not. Se vittu sanelee kaiken, mita pitaa kirjoittaa! Voin kertoa, etta tama on huonoin mahdollinen tapa kielta opettelevalle vaihto-opiskelijalle. Kuunnella, kirjoittaa, yrittaa ymmartaa samaan aikaan. Jos ei tieda mita joku sana tarkoittaa tai miten se kirjoitetaan.. Nakisittepa mun "muistiinpanot"! Niin, ja en tiennyt mita "lainausmerkit" tarkoittivat, joten aina kun jotain piti laittaa lainausmerkkeihin, kirjoitin sen sanan eteen lainausmerkit, ja mietin vaan, etta mikahan taloustieteen termi toi mahtaa olla...
Esim. Taloudellinen kehitys on riippuvainen lainausmerkit valuuttojen realistisesta arvosta.
Taa oli selvastikin nyt ihan hatusta... mutta you know what i mean. Aika kattavat muistiinpanot tosiaan, ehka tarjoan niita poissa olleille kopioitavaksi!
Koululta kavelin sitten Telefonicalle. Talla kertaa tytsylla oli oikeen aantakin. "hei! Vihdoin!". Just joo. Kipinoiva toivo sielussani sammutettiin taas saavillisella kusivetta. Tarvitsen kopion passista ja vuokrasopimuksesta ja todistuksen koululta ja kopion tilin jostain mistalie pankkipaperista. Ne lahetetaan sit Madridin paakonttoriin, josta tulee tieto 72 tunnin sisalta, etta voiko ulkomaalainen avata nettiliittymaa. Nii joo, ja sit pitaa maksaa 300 euroa "panttia". Voi perkele! Mua rupes itkettaan siella liikkeessa. Aika hehkeeta.
Kavelin sit koululle, ja Rocio sattui olemaan yksin toimistossa, joka yleensa on taynna porukkaa. (Leena-Kaisa!; Rocioita on 2, olen nahnyt vain kerran ohimennen sen Rocion, jonka kanssa olemme kirjoitelleet, ja tama toinen on se, jonka kanssa periaatteessa ollaan tekemisissa. Han on kylla tosi mukava, joskin yleensa mielettoman kiireinen). Hanella oli onneksi aikaa kuunnella koko avautumiseni ja olo on nyt parempi. Kamalaa itkun tuhertamista ja kaiken selittamista, mutta Rocio kuunteli karsivallisesti, ja jutteli mukavia, ja sanoi, etta tama on niin normaalia, etta aluksi tuntuu talta, ja kertoi omasta vaihdostaan Walesissa, kun ymmarsi englantia paljon heikommin kun mina espanjaa. Vaikka tietysti tiesinkin sen kaiken. Etta tallaista tulee valilla olemaan. Kylla se kuitenkin helpottaa, kun on joku joka kuuntelee.
Eika vain kuuntele, vaan ottaa selvaa josko nettiyhteyden voisi avata koulun nimissa tai sitten niin, etta han tai joku muu tulee avaamaan sen. Ja lupasi etsia mulle kamppiksenkin! Tai sitten uuden asunnon. Ja sanoi, etta "ala huolehdi, kylla me jarjestetaan tama". Ei voi edes kuvata sita helpotuksen tunnetta, kun saa jattaa asioita toisten hoidettavaksi kun ensin on itse epatoivoisesti yrittanyt niita ratkoa. I love Rocio.
Nyt yritan ehkapa syoda jotain, sitten marketing -tunti ja sitten salille. Huomenna olisi kiva saada ystavat luokseni syomaan. Olisi mukavaa kokata kaikille. Mutta huomenna ei tule nettia! (katsotaan, josko tuo toimisi...)
Eilen salsan jalkeen kotsaan kebabin kautta. Aamulla aikaisin kouluun. Sistema Financieron professori S-A-N-E-L-E-E muistiinpanot. I kid you not. Se vittu sanelee kaiken, mita pitaa kirjoittaa! Voin kertoa, etta tama on huonoin mahdollinen tapa kielta opettelevalle vaihto-opiskelijalle. Kuunnella, kirjoittaa, yrittaa ymmartaa samaan aikaan. Jos ei tieda mita joku sana tarkoittaa tai miten se kirjoitetaan.. Nakisittepa mun "muistiinpanot"! Niin, ja en tiennyt mita "lainausmerkit" tarkoittivat, joten aina kun jotain piti laittaa lainausmerkkeihin, kirjoitin sen sanan eteen lainausmerkit, ja mietin vaan, etta mikahan taloustieteen termi toi mahtaa olla...
Esim. Taloudellinen kehitys on riippuvainen lainausmerkit valuuttojen realistisesta arvosta.
Taa oli selvastikin nyt ihan hatusta... mutta you know what i mean. Aika kattavat muistiinpanot tosiaan, ehka tarjoan niita poissa olleille kopioitavaksi!
Koululta kavelin sitten Telefonicalle. Talla kertaa tytsylla oli oikeen aantakin. "hei! Vihdoin!". Just joo. Kipinoiva toivo sielussani sammutettiin taas saavillisella kusivetta. Tarvitsen kopion passista ja vuokrasopimuksesta ja todistuksen koululta ja kopion tilin jostain mistalie pankkipaperista. Ne lahetetaan sit Madridin paakonttoriin, josta tulee tieto 72 tunnin sisalta, etta voiko ulkomaalainen avata nettiliittymaa. Nii joo, ja sit pitaa maksaa 300 euroa "panttia". Voi perkele! Mua rupes itkettaan siella liikkeessa. Aika hehkeeta.
Kavelin sit koululle, ja Rocio sattui olemaan yksin toimistossa, joka yleensa on taynna porukkaa. (Leena-Kaisa!; Rocioita on 2, olen nahnyt vain kerran ohimennen sen Rocion, jonka kanssa olemme kirjoitelleet, ja tama toinen on se, jonka kanssa periaatteessa ollaan tekemisissa. Han on kylla tosi mukava, joskin yleensa mielettoman kiireinen). Hanella oli onneksi aikaa kuunnella koko avautumiseni ja olo on nyt parempi. Kamalaa itkun tuhertamista ja kaiken selittamista, mutta Rocio kuunteli karsivallisesti, ja jutteli mukavia, ja sanoi, etta tama on niin normaalia, etta aluksi tuntuu talta, ja kertoi omasta vaihdostaan Walesissa, kun ymmarsi englantia paljon heikommin kun mina espanjaa. Vaikka tietysti tiesinkin sen kaiken. Etta tallaista tulee valilla olemaan. Kylla se kuitenkin helpottaa, kun on joku joka kuuntelee.
Eika vain kuuntele, vaan ottaa selvaa josko nettiyhteyden voisi avata koulun nimissa tai sitten niin, etta han tai joku muu tulee avaamaan sen. Ja lupasi etsia mulle kamppiksenkin! Tai sitten uuden asunnon. Ja sanoi, etta "ala huolehdi, kylla me jarjestetaan tama". Ei voi edes kuvata sita helpotuksen tunnetta, kun saa jattaa asioita toisten hoidettavaksi kun ensin on itse epatoivoisesti yrittanyt niita ratkoa. I love Rocio.
Nyt yritan ehkapa syoda jotain, sitten marketing -tunti ja sitten salille. Huomenna olisi kiva saada ystavat luokseni syomaan. Olisi mukavaa kokata kaikille. Mutta huomenna ei tule nettia! (katsotaan, josko tuo toimisi...)
maanantai 13. lokakuuta 2008
elama jatkuu
Parhaillaan on maanantai-ilta. On juhlapyha, joten olen viettanyt paivani ottamalla aurinkoa.
Lauantaina kavelin aamutuimaan nettiliikkeeseen, jossa tytto oli yha ilman aanta. Ei siis tullut mitaan. Ehka tiistaina... Perjantainen sessio locutorion koneella, skypea kaytellen ja mikon kanssa jutellen auttoi hieman pahimpaan kutinaan. Silti pettymys oli karvas.
Aamupaivasta jatkoin sitten Manun ja hanen aitinsa ja aidin miesystavan kanssa markkinoille. Mercadillo oli teollisuusalueen kentalla ja kuhisi ihmisia. Siella myytin kaikenlaista piraattia ja kiinahalpista. Myos kankaita ja vaatteita. ja oikeastaan melkeen mita vain. Ostin sukat ja kaksi kasipyyhetta, mutta sitten viimeisessa nurkassa oli koju, jossa myytiin tosi realistisen nakoista tavaraa, joten hankin ihanan, konjakinvarisen "loewen" nahkalaukun ja "lacosten" paidan... I know where my christmas presents are coming from....
Matkalla Manun luokse kaytiin kauppahallissa, jonka edessa miehet myivat ampareista simpukoita ja vaikka mita. Manun aiti teki kotona paellaa meille kaikille. Syomaan tulivat myos Lola, Loles ja Vanessa. Illalla mentiin porukalla Melilla la Viejaan (vanha melilla), jossa piti olla konsertti, jota ei kuitenkaan sitten todellisuudessa ollut.. ajelimme ympariinsa ja soimme sitten tapaksia. Siita puertoon, mutta itse olin vain vartin verran kun rupesi vasyttamaan (kello oli kylla jo kaksi).
Tuntuu, etta oli viimeinen kerta kun kavelen yksin kotiin. Matkaa on alle kilometri, mutta olo niin mielettoman turvaton. Autot hidastelevat jatkuvasti ja miehet huutelevat ikkunoista. Ennen en ole missaan tuntenut oloani nain orvoksi, jos pitaa yksin liikkua illalla.
Eilen juoksin aamulla, otin aurinkoa kattoterassilla (vihdoin!!!!) ja katselin telkkaria. Tanaan aika vastaava paiva, mutta nyt olen menossa salsatunnille. Huomenna koulua yhdeksalta. voi kauhistus! Sujuvasti sujuu muuten espanjalaisten lehtien lukeminen. Lyhyessa ajassa kielitaito on parantunut niin mielettomasti! mutta toisaalta, en ole puhunut sanaakaan englantia tai suomea taalla ollessani. Pelkkaa espanjaa. Ja sen puolesta on mennyt tosi hyvin! Taytyy myontaa, etta oon ylpea itsestani!
Mutta siis.. huomenna ehka netti... hehehee!
Lauantaina kavelin aamutuimaan nettiliikkeeseen, jossa tytto oli yha ilman aanta. Ei siis tullut mitaan. Ehka tiistaina... Perjantainen sessio locutorion koneella, skypea kaytellen ja mikon kanssa jutellen auttoi hieman pahimpaan kutinaan. Silti pettymys oli karvas.
Aamupaivasta jatkoin sitten Manun ja hanen aitinsa ja aidin miesystavan kanssa markkinoille. Mercadillo oli teollisuusalueen kentalla ja kuhisi ihmisia. Siella myytin kaikenlaista piraattia ja kiinahalpista. Myos kankaita ja vaatteita. ja oikeastaan melkeen mita vain. Ostin sukat ja kaksi kasipyyhetta, mutta sitten viimeisessa nurkassa oli koju, jossa myytiin tosi realistisen nakoista tavaraa, joten hankin ihanan, konjakinvarisen "loewen" nahkalaukun ja "lacosten" paidan... I know where my christmas presents are coming from....
Matkalla Manun luokse kaytiin kauppahallissa, jonka edessa miehet myivat ampareista simpukoita ja vaikka mita. Manun aiti teki kotona paellaa meille kaikille. Syomaan tulivat myos Lola, Loles ja Vanessa. Illalla mentiin porukalla Melilla la Viejaan (vanha melilla), jossa piti olla konsertti, jota ei kuitenkaan sitten todellisuudessa ollut.. ajelimme ympariinsa ja soimme sitten tapaksia. Siita puertoon, mutta itse olin vain vartin verran kun rupesi vasyttamaan (kello oli kylla jo kaksi).
Tuntuu, etta oli viimeinen kerta kun kavelen yksin kotiin. Matkaa on alle kilometri, mutta olo niin mielettoman turvaton. Autot hidastelevat jatkuvasti ja miehet huutelevat ikkunoista. Ennen en ole missaan tuntenut oloani nain orvoksi, jos pitaa yksin liikkua illalla.
Eilen juoksin aamulla, otin aurinkoa kattoterassilla (vihdoin!!!!) ja katselin telkkaria. Tanaan aika vastaava paiva, mutta nyt olen menossa salsatunnille. Huomenna koulua yhdeksalta. voi kauhistus! Sujuvasti sujuu muuten espanjalaisten lehtien lukeminen. Lyhyessa ajassa kielitaito on parantunut niin mielettomasti! mutta toisaalta, en ole puhunut sanaakaan englantia tai suomea taalla ollessani. Pelkkaa espanjaa. Ja sen puolesta on mennyt tosi hyvin! Taytyy myontaa, etta oon ylpea itsestani!
Mutta siis.. huomenna ehka netti... hehehee!
perjantai 10. lokakuuta 2008
Virran mukana menemista..
Huh.
Ote paivasta; Kavelen yliopistolta keskustaan (sateessa, paska keli on jalleen alkanut..) ja jalkakaytavalla 10 metria edessani on pieni muslimiukko. Han yrittaa saada huomioni kiinnittymaan itseensa ja kahmii samalla nakyvasti haarovaliaan kasi housuntaskussa. Hyi vittu. Puren hammasta ja kavelen eteenpain. Kun tulen hanen kohdalleen, han rupeaa maiskuttelemaan huuliaan minulle. Vituttaa niin paljon. Kaannyn ja sylkaisen ukon jalkoihin. Han lopettaa valittomasti. Onko idioottimaista? Ja aika rankkaa. En jaksa enaa olla valittamatta. Nyt jos paivasaikaan auto toottaa minulla ja hidastaa vauhtia ja sielta kurkkii joku kuolaava mies, naytan keskisormea. Illalla en varmaan uskaltaisi. Turhautumista!!!
Muutoin tuntuu, etta elama taas voittaa. Eilen kavin tappamassa itseani kuntosalilla oikein huolella. Spinningissa olin ainoa osallistuja, mutta ihana Ana piti tunnin silti. Ana puhuu vahan englantiakin ja on tosi mukava kuntosaliohjaaja. Hyvaa korviketta Actilifen vaelle. Sitten olin viela stepissa ja siita lahdin salsatunnille. Sen jalkeen mentiin porukalla syomaan tapaksia ja kotona olinkin vasta yhden jalkeen. Yolla vetta tuli niin rankasti, etta Paquin lainaama sateenvarjo kaantyi vuoroin nurin ja oikeinpain. Vaatteet ja kengat ovat viela tanaankin likomarat.
Aamulla herasin siihen kun parrakas muslimimies koputteli ovellani. Han tuli asentamaan ylakerran huoneisiin ovet. Lahdin avaamaan pankkitilia osittain toiveikkaana, odottaen etta tanaan saisin netin kotiin, osittain varmana, etta joku menee taas pieleen. Odotuksien vastaisesti tilin sai vihdoin avattua! Voitonriemu oli valtava. Tasta rohkaistuneena kappailin telefonicaa kohden, jossa tiesin mokkulan odottavan minua. Kuvittelin, etta pahimmassa tapauksessa mokkulat olisivat loppuneet, tai tiskin takana olisi toinen henkilo. Kun paasin perille, tuttu tytto hymyili minulle iloisesti. Sisalle paastyani paljastui, etta myyjan aani oli niin kahea, ettei han voinut tehda sopimusta puhelimitse. Han kuiskutteli minulle, etta palaisin huomenna uudestaan. Mañana, siis.
Aivan absurdia ja surkuhupaisaa! Go with the flow, ajattelin. Asiat ovat poissa kasistani, ja uskon vain, etta kaikki lopulta sutviutuu. Asunnonkin kanssa on kuukausi aikaa paattaa omista toimista. Kylla tama tasta. Ja kiitos ihanaiset ystavat, kun olette muistaneet! Tiina parjaa kylla!!
Myos taytyy kiittaa naita uusia ystavia taalla espanjassa, heilla oli heti eilen tietoa kolmesta eri kampasta, joihin voisin muuttaa. Uskomattoman toimeliasta! Tuntuu kylla, etta minusta huolehditaan.
Nyt nettikahvilassa. Huomenna ehka netti kotona... hehhehheee.. tama on kuin joku vitsi!
Suukkoja kotisuomeen. Aurinko paistaa sisaisesti, vaikka ulkona tuleekin vetta.
Ote paivasta; Kavelen yliopistolta keskustaan (sateessa, paska keli on jalleen alkanut..) ja jalkakaytavalla 10 metria edessani on pieni muslimiukko. Han yrittaa saada huomioni kiinnittymaan itseensa ja kahmii samalla nakyvasti haarovaliaan kasi housuntaskussa. Hyi vittu. Puren hammasta ja kavelen eteenpain. Kun tulen hanen kohdalleen, han rupeaa maiskuttelemaan huuliaan minulle. Vituttaa niin paljon. Kaannyn ja sylkaisen ukon jalkoihin. Han lopettaa valittomasti. Onko idioottimaista? Ja aika rankkaa. En jaksa enaa olla valittamatta. Nyt jos paivasaikaan auto toottaa minulla ja hidastaa vauhtia ja sielta kurkkii joku kuolaava mies, naytan keskisormea. Illalla en varmaan uskaltaisi. Turhautumista!!!
Muutoin tuntuu, etta elama taas voittaa. Eilen kavin tappamassa itseani kuntosalilla oikein huolella. Spinningissa olin ainoa osallistuja, mutta ihana Ana piti tunnin silti. Ana puhuu vahan englantiakin ja on tosi mukava kuntosaliohjaaja. Hyvaa korviketta Actilifen vaelle. Sitten olin viela stepissa ja siita lahdin salsatunnille. Sen jalkeen mentiin porukalla syomaan tapaksia ja kotona olinkin vasta yhden jalkeen. Yolla vetta tuli niin rankasti, etta Paquin lainaama sateenvarjo kaantyi vuoroin nurin ja oikeinpain. Vaatteet ja kengat ovat viela tanaankin likomarat.
Aamulla herasin siihen kun parrakas muslimimies koputteli ovellani. Han tuli asentamaan ylakerran huoneisiin ovet. Lahdin avaamaan pankkitilia osittain toiveikkaana, odottaen etta tanaan saisin netin kotiin, osittain varmana, etta joku menee taas pieleen. Odotuksien vastaisesti tilin sai vihdoin avattua! Voitonriemu oli valtava. Tasta rohkaistuneena kappailin telefonicaa kohden, jossa tiesin mokkulan odottavan minua. Kuvittelin, etta pahimmassa tapauksessa mokkulat olisivat loppuneet, tai tiskin takana olisi toinen henkilo. Kun paasin perille, tuttu tytto hymyili minulle iloisesti. Sisalle paastyani paljastui, etta myyjan aani oli niin kahea, ettei han voinut tehda sopimusta puhelimitse. Han kuiskutteli minulle, etta palaisin huomenna uudestaan. Mañana, siis.
Aivan absurdia ja surkuhupaisaa! Go with the flow, ajattelin. Asiat ovat poissa kasistani, ja uskon vain, etta kaikki lopulta sutviutuu. Asunnonkin kanssa on kuukausi aikaa paattaa omista toimista. Kylla tama tasta. Ja kiitos ihanaiset ystavat, kun olette muistaneet! Tiina parjaa kylla!!
Myos taytyy kiittaa naita uusia ystavia taalla espanjassa, heilla oli heti eilen tietoa kolmesta eri kampasta, joihin voisin muuttaa. Uskomattoman toimeliasta! Tuntuu kylla, etta minusta huolehditaan.
Nyt nettikahvilassa. Huomenna ehka netti kotona... hehhehheee.. tama on kuin joku vitsi!
Suukkoja kotisuomeen. Aurinko paistaa sisaisesti, vaikka ulkona tuleekin vetta.
torstai 9. lokakuuta 2008
Tiina luovuttamisen partaalla.
Voi vittu vittu vittu.
Eilen illalla Maria Jose tuli sitten sopimuksen kanssa. Sopimus oli kuukaudeksi. Han oli vihainen Isalle ja oli paattanyt etta haluaa vuokralaiseksi jonkun luotettavan perheen. Siina sitten vuolaasti itkien allekirjoitin sopparin ja maksoin. voi helvetti.
Maria Jose jai taloon "jarjestelemaan" tavaroitaan, joka tarkoitti sita etta han tyhjensi vaatevuoren kaapista ylakerran makkarin lattialle. Sentaan se ei minua siella haittaa. Menin sitten syomaan italialaiseen Manun, Isan, Lolan ja manun aidin kanssa. Ravintolassa olin tietysti puoli tuntia etuajassa, ja ehdin itkea rannalla oikeen kunnolla ja soittaa Mikolle ja aidille. Epatoivo on aika vahvasti lasna. Juuri kun oli ajatellut voivansa asettua, niin matto vedetaan jalkojen alta. Isa oli ehtinyt jo allekirjoittaa sopimuksen. Han asuu nyt kahden nuoren tyton kanssa, jotka opiskelevat sairaanhoitoa. Tuntuu pahalta kun syytan tasta kylla osittain hanta. Ei varmasti pitaisi, mutta ilman sita riitaa, tilanne olisi nyt niin hyva. Mina joudun nyt karsimaan muiden idioottimaisuudesta.
Aamulla Maria Jose soitti ja oli paattanyt, etta voin jaada asuntoon jos loydan kamppiksen. Eli nyt minulla on kuukausi aikaa loytaa itselleni joko kamppa tai uusi kamppis. En jaksaisi mitaan.
Olin jo saanut itseani koottua hieman, ja menin avaamaan tilia taynna toivoa. Mukana piti olla kaikki tarvittava, mutta pankissa tarvittiinkin tietysti todistus koululta viela kaiken muun harpakkeen lisaksi. Pankit menevat puolen paivan aikaan kiinni, joten homma lykkaantyy jalleen paivalla. VITTUPASKA!!!
Lahdin sitten puolijuoksua koululle, koska jos asia olisi hoitunut nopsakasti (you wish...) olisin ehtinyt tilin avaamiseen viela tanaan. Koululla ei ollut paikalla ketaan niista henkiloista jotka ovat olleet kanssani tekemisissa. Kanslisti sitten pitkallisen taistelun jalkeen kirjoitti minulle jonkun lappusen. Huomenna haluan kylla mukaan jonkun tukihenkilon. Taalla koululla ei minusta kylla olla oikein huolehdittu. En saisi ketaan kiinni jos tarvitsisin. Ei ole ketaan jolle puhua asuntoasiasta. Rocio, jolle periaatteessa voisi jutella ei ole koskaan paikalla ja kun on, on niin kiireinen etta ehtii vain sanoa; ¿miten menee? ¿hyvin? kiva!.
En tieda mista loytaisin nyt voimia itseni motivoimiseen. Patterit on ihan lopussa. Eika tunnelin paassa nay mitaan valoa. voi paska.
tekstarit piristaisivat!
Eilen illalla Maria Jose tuli sitten sopimuksen kanssa. Sopimus oli kuukaudeksi. Han oli vihainen Isalle ja oli paattanyt etta haluaa vuokralaiseksi jonkun luotettavan perheen. Siina sitten vuolaasti itkien allekirjoitin sopparin ja maksoin. voi helvetti.
Maria Jose jai taloon "jarjestelemaan" tavaroitaan, joka tarkoitti sita etta han tyhjensi vaatevuoren kaapista ylakerran makkarin lattialle. Sentaan se ei minua siella haittaa. Menin sitten syomaan italialaiseen Manun, Isan, Lolan ja manun aidin kanssa. Ravintolassa olin tietysti puoli tuntia etuajassa, ja ehdin itkea rannalla oikeen kunnolla ja soittaa Mikolle ja aidille. Epatoivo on aika vahvasti lasna. Juuri kun oli ajatellut voivansa asettua, niin matto vedetaan jalkojen alta. Isa oli ehtinyt jo allekirjoittaa sopimuksen. Han asuu nyt kahden nuoren tyton kanssa, jotka opiskelevat sairaanhoitoa. Tuntuu pahalta kun syytan tasta kylla osittain hanta. Ei varmasti pitaisi, mutta ilman sita riitaa, tilanne olisi nyt niin hyva. Mina joudun nyt karsimaan muiden idioottimaisuudesta.
Aamulla Maria Jose soitti ja oli paattanyt, etta voin jaada asuntoon jos loydan kamppiksen. Eli nyt minulla on kuukausi aikaa loytaa itselleni joko kamppa tai uusi kamppis. En jaksaisi mitaan.
Olin jo saanut itseani koottua hieman, ja menin avaamaan tilia taynna toivoa. Mukana piti olla kaikki tarvittava, mutta pankissa tarvittiinkin tietysti todistus koululta viela kaiken muun harpakkeen lisaksi. Pankit menevat puolen paivan aikaan kiinni, joten homma lykkaantyy jalleen paivalla. VITTUPASKA!!!
Lahdin sitten puolijuoksua koululle, koska jos asia olisi hoitunut nopsakasti (you wish...) olisin ehtinyt tilin avaamiseen viela tanaan. Koululla ei ollut paikalla ketaan niista henkiloista jotka ovat olleet kanssani tekemisissa. Kanslisti sitten pitkallisen taistelun jalkeen kirjoitti minulle jonkun lappusen. Huomenna haluan kylla mukaan jonkun tukihenkilon. Taalla koululla ei minusta kylla olla oikein huolehdittu. En saisi ketaan kiinni jos tarvitsisin. Ei ole ketaan jolle puhua asuntoasiasta. Rocio, jolle periaatteessa voisi jutella ei ole koskaan paikalla ja kun on, on niin kiireinen etta ehtii vain sanoa; ¿miten menee? ¿hyvin? kiva!.
En tieda mista loytaisin nyt voimia itseni motivoimiseen. Patterit on ihan lopussa. Eika tunnelin paassa nay mitaan valoa. voi paska.
tekstarit piristaisivat!
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Doña de la Casa
Voi jeesus millaista voi olla!
Eilinen meni mukavasti koulussa, tunteja ole vihdoin. Istuin vain kerran yksin luokkahuoneessa, johon ei tullut ketaan muita. Juttelin ranskalaisten Lean ja Davidin kanssa, joilla on menellaan kulttuurishokki, mutta jotka ovat tosi mukavia. Heidan kanssa mielellaan tutustuisin paremminkin. Joskin vaikuttavat olevan aika kyllastyneita toistensa seuraan..
Illalla sitten Maria Jose.. eli Doña de la casa.. eli meidan vuokraemanta tuli soppareiden kanssa. Isan kanssa oltiin paatetty etta pyydamme alennusta, koska meilla on ollut kaytossa vain yksi huone ja paikka vaikutti tahan paivaan asti ihan rakennustyomaalta (edelleen osittain, mutta tanaan kavi siivooja!!). Olin Isan kanssa samaa mielta, mutta Isa ja Maria Jose (joka on siis nainen..) ajautuivat kovaan riitaan. Kummatkin olivat ihan idiootteja, etenkin vuokranantaja, joka ei suostunut myontamaan lainkaan, etta talossa olisi jotain vikaa. Valissa yritin sanoa jotain rauhoittavaa, mutta en pysynyt heidan vauhdissaan mukana.. Tai he eivat pystyneet olemaan niin kauaa hiljaa etta oisin saanut sanottua mitaan. Soppareita emme allekirjoittaneet, ja Maria Jose sanoi useaan kertaan, etta lahtekaa menemaan jos ei miellyta. Tanaan han palaa soppareiden kanssa, mutta Isa oli niin poissa tolaltaan, etta on muuttanut pois. Isa loysi vapaan huoneen kolmen hengen asunnosta, ja mina jain suureen taloon sitten yksin. Tanaan vuokraemanta tulee sopimuksen kanssa.
Vuokra on niin halpa, etten jaksa ruveta riitelemaan. Talo on tanaan tullut tosiaan valmiiksi ja olisimme voineet muuttaa omiin huoneisiimme. Pidan talosta tosi tosi paljon. Se on niin hyvalla sijainnilla ja muutenkin kiva. Perhanan espanjalaiset tempperamentit! Harmittaa tosi paljon, ettei Isa sitten voinut mielestaan jaada. Ja myos vahan hermostuttaa, etta milla aikataululla ja millaisen kamppiksen Maria Jose sinne sit loytaa..
Nettiyhteytta olen tanaan yrittanyt saada, ja nayttaa silta, etta minun on pakko avata pankkitili sita varten. Huomenna sen pitaisi kuitenkin onnistua, ja Telefonicalla myyja varaa mulle mokkulaa! Toivottavasti osaan asentaa sen!
Loysin treenitakin taskusta mikon sukan ja tuli kamala itku! Oikeen sydamesta otti! Kun on tallanen rankka paiva, niin kaikki muukin tuntuu niin toivottomalta. Ja toimintaa ei oo nyt puuttunut.
Tanaan kavin juoksemassa ja pilateksessa ja sitten tulin kouluun, jossa taas tapasin vain tyhjan luokkahuoneen. En tajua!
Nyt kotiin sopimusta allekirjoittamaan ja sitten syomaan italialaiseen ravintolaan kavereiden kanssa. Manun aiti on kaymassa ja olemme kayneet kahtena paivana nyt lounaalla heidan luonaan. Kaikenkarvaista espanjalaista on tullut maistettua.
Pitakaa minut mielessa!
Eilinen meni mukavasti koulussa, tunteja ole vihdoin. Istuin vain kerran yksin luokkahuoneessa, johon ei tullut ketaan muita. Juttelin ranskalaisten Lean ja Davidin kanssa, joilla on menellaan kulttuurishokki, mutta jotka ovat tosi mukavia. Heidan kanssa mielellaan tutustuisin paremminkin. Joskin vaikuttavat olevan aika kyllastyneita toistensa seuraan..
Illalla sitten Maria Jose.. eli Doña de la casa.. eli meidan vuokraemanta tuli soppareiden kanssa. Isan kanssa oltiin paatetty etta pyydamme alennusta, koska meilla on ollut kaytossa vain yksi huone ja paikka vaikutti tahan paivaan asti ihan rakennustyomaalta (edelleen osittain, mutta tanaan kavi siivooja!!). Olin Isan kanssa samaa mielta, mutta Isa ja Maria Jose (joka on siis nainen..) ajautuivat kovaan riitaan. Kummatkin olivat ihan idiootteja, etenkin vuokranantaja, joka ei suostunut myontamaan lainkaan, etta talossa olisi jotain vikaa. Valissa yritin sanoa jotain rauhoittavaa, mutta en pysynyt heidan vauhdissaan mukana.. Tai he eivat pystyneet olemaan niin kauaa hiljaa etta oisin saanut sanottua mitaan. Soppareita emme allekirjoittaneet, ja Maria Jose sanoi useaan kertaan, etta lahtekaa menemaan jos ei miellyta. Tanaan han palaa soppareiden kanssa, mutta Isa oli niin poissa tolaltaan, etta on muuttanut pois. Isa loysi vapaan huoneen kolmen hengen asunnosta, ja mina jain suureen taloon sitten yksin. Tanaan vuokraemanta tulee sopimuksen kanssa.
Vuokra on niin halpa, etten jaksa ruveta riitelemaan. Talo on tanaan tullut tosiaan valmiiksi ja olisimme voineet muuttaa omiin huoneisiimme. Pidan talosta tosi tosi paljon. Se on niin hyvalla sijainnilla ja muutenkin kiva. Perhanan espanjalaiset tempperamentit! Harmittaa tosi paljon, ettei Isa sitten voinut mielestaan jaada. Ja myos vahan hermostuttaa, etta milla aikataululla ja millaisen kamppiksen Maria Jose sinne sit loytaa..
Nettiyhteytta olen tanaan yrittanyt saada, ja nayttaa silta, etta minun on pakko avata pankkitili sita varten. Huomenna sen pitaisi kuitenkin onnistua, ja Telefonicalla myyja varaa mulle mokkulaa! Toivottavasti osaan asentaa sen!
Loysin treenitakin taskusta mikon sukan ja tuli kamala itku! Oikeen sydamesta otti! Kun on tallanen rankka paiva, niin kaikki muukin tuntuu niin toivottomalta. Ja toimintaa ei oo nyt puuttunut.
Tanaan kavin juoksemassa ja pilateksessa ja sitten tulin kouluun, jossa taas tapasin vain tyhjan luokkahuoneen. En tajua!
Nyt kotiin sopimusta allekirjoittamaan ja sitten syomaan italialaiseen ravintolaan kavereiden kanssa. Manun aiti on kaymassa ja olemme kayneet kahtena paivana nyt lounaalla heidan luonaan. Kaikenkarvaista espanjalaista on tullut maistettua.
Pitakaa minut mielessa!
maanantai 6. lokakuuta 2008
Elamaa rakennustyomaalla
Hei!
Lauantaina siis muutimme taloomme vihdoin. Ikava yllatys oli, ettei siella remontin puitteissa ollut tapahtunut juuri mitaan. Maalari on tyoskennellyt siella eilen ja tanaan. Kaikki paikat ovat rakennuspolyn peitossa ja pintoihin allottaa koskea. Meilla on kaytossa yksi makuuhuone, jossa olemme nukkuneet yhteisella parisangylla. Marokkolainen maalari (joka teki eilen, sunnuntaina, taytta tyopaivaa... ei taida vuokraemanta maksella paljoa veroja tai vakuutuksia) arveli etta tanaan kaikki saataisiin valmiiksi. Toivo on kova! Ja toivottavasti saamme siivoojan sitten jo huomiseksi. Pitakaa peukkuja!
Nettiyhteytta menemme myos kyselemaan tanaan. Olen parhaillani yliopistolla, jossa piti olla tunteja, mutta kun tulin paikalle, minulle sanottiin, etta tunnit on peruttu... kukaan ei tieda miksi. On kylla ihme hommaa. Ehka huomenna?? Lounaalle meidat on tanaan kutsuttu Manun luo. (Manu on Isan tulkkikaveri. Aivan ihaaanaaaa!! sellainen oikein hossottava kaveri, jolla on jatkuvasti niin hyvat ilmeet ja jutut. Nyt Manu on kriisissa, koska hanen uusimman poikakaverinsa nimi on Hussein..niinku Saddamilla). Manun aiti tulee viikoksi kylaan ja han tekee meille jotain oikein espanjalaista.
Lauantai-iltana muuton jalkeen menimme juhlistamaan Paquin syntymapaivaa. Hanen isansa on entinen sotilas (kuten taalla lahes kaikki miehet.. sotilaita tai poliiseja) ja meilla oli kaytossa armeijan entinen rakennus ihan rannalta. Paquin koko perhe oli siella ja tunnelma oli aivan mahtava. Hanen aitinsa vietti myos synttareita, ja poydat notkuivat tapas -herkkuja. Taas tunnen itseni niin onnekkaaksi, etta olen loytanyt nama ihmiset. En osaa edes kuvitella kuinka yksinaista elama taalla muutoin olisi. Samoin tassa paasee espanjalaiseen elamanmenoon niin hyvin mukaan. Kokemus on aivan erilainen kuin Valenciassa, jossa asuttiin kansainvalis-ranskalaisessa kimppakampassa.
Eilen kavin aamulla taas juoksulenkilla ja paivalla kaytiin harkataisteluareenan sivussa olevassa tapasbaarissa lounaalla. Paikka oli niin autenttinen, etta se tuntui melkein vitsilta. Mosaiikkilaatat seinalla, katonrajasta roikkui kuivattuja kinkkuja, poydat oli tehty tynnyreiden paalle ja tarjoilijapojat juoksivat tapaslautasten ja olutlasien kanssa. Mustalaismusiikki soi taustalla ja kaikki maistui tosi hyvalta. Taydellinen espanjalainen iltapaiva!
Illalla katselin tv;ta ja Isa kavi Manun luona valmistelemassa perustuslain tulkkausta (!).. Manu, Lola (ja kaksi valtavaa bulldoggia) ja Lolita tulivat viela illalla katselemaan asuntoa. Ihanaa kun saadaan kaikki siivottua ja valmiiksi. Aion sitten kokata koko porukalle lihapullia tai jotain muuta ihanaa ja eksoottista! Ehka Isa ja hanen kaverit ovat niin karsivallisia puhuessaan minulle juuri ammattinsa vuoksi! Viittomakielen tulkit ovat varmasti aika ymmartavaista vakea yleisemminkin.
Taalla menee siis aika mukavasti!
Halauksia kotisuomeen ja muuallekin maailmalle!
Lauantaina siis muutimme taloomme vihdoin. Ikava yllatys oli, ettei siella remontin puitteissa ollut tapahtunut juuri mitaan. Maalari on tyoskennellyt siella eilen ja tanaan. Kaikki paikat ovat rakennuspolyn peitossa ja pintoihin allottaa koskea. Meilla on kaytossa yksi makuuhuone, jossa olemme nukkuneet yhteisella parisangylla. Marokkolainen maalari (joka teki eilen, sunnuntaina, taytta tyopaivaa... ei taida vuokraemanta maksella paljoa veroja tai vakuutuksia) arveli etta tanaan kaikki saataisiin valmiiksi. Toivo on kova! Ja toivottavasti saamme siivoojan sitten jo huomiseksi. Pitakaa peukkuja!
Nettiyhteytta menemme myos kyselemaan tanaan. Olen parhaillani yliopistolla, jossa piti olla tunteja, mutta kun tulin paikalle, minulle sanottiin, etta tunnit on peruttu... kukaan ei tieda miksi. On kylla ihme hommaa. Ehka huomenna?? Lounaalle meidat on tanaan kutsuttu Manun luo. (Manu on Isan tulkkikaveri. Aivan ihaaanaaaa!! sellainen oikein hossottava kaveri, jolla on jatkuvasti niin hyvat ilmeet ja jutut. Nyt Manu on kriisissa, koska hanen uusimman poikakaverinsa nimi on Hussein..niinku Saddamilla). Manun aiti tulee viikoksi kylaan ja han tekee meille jotain oikein espanjalaista.
Lauantai-iltana muuton jalkeen menimme juhlistamaan Paquin syntymapaivaa. Hanen isansa on entinen sotilas (kuten taalla lahes kaikki miehet.. sotilaita tai poliiseja) ja meilla oli kaytossa armeijan entinen rakennus ihan rannalta. Paquin koko perhe oli siella ja tunnelma oli aivan mahtava. Hanen aitinsa vietti myos synttareita, ja poydat notkuivat tapas -herkkuja. Taas tunnen itseni niin onnekkaaksi, etta olen loytanyt nama ihmiset. En osaa edes kuvitella kuinka yksinaista elama taalla muutoin olisi. Samoin tassa paasee espanjalaiseen elamanmenoon niin hyvin mukaan. Kokemus on aivan erilainen kuin Valenciassa, jossa asuttiin kansainvalis-ranskalaisessa kimppakampassa.
Eilen kavin aamulla taas juoksulenkilla ja paivalla kaytiin harkataisteluareenan sivussa olevassa tapasbaarissa lounaalla. Paikka oli niin autenttinen, etta se tuntui melkein vitsilta. Mosaiikkilaatat seinalla, katonrajasta roikkui kuivattuja kinkkuja, poydat oli tehty tynnyreiden paalle ja tarjoilijapojat juoksivat tapaslautasten ja olutlasien kanssa. Mustalaismusiikki soi taustalla ja kaikki maistui tosi hyvalta. Taydellinen espanjalainen iltapaiva!
Illalla katselin tv;ta ja Isa kavi Manun luona valmistelemassa perustuslain tulkkausta (!).. Manu, Lola (ja kaksi valtavaa bulldoggia) ja Lolita tulivat viela illalla katselemaan asuntoa. Ihanaa kun saadaan kaikki siivottua ja valmiiksi. Aion sitten kokata koko porukalle lihapullia tai jotain muuta ihanaa ja eksoottista! Ehka Isa ja hanen kaverit ovat niin karsivallisia puhuessaan minulle juuri ammattinsa vuoksi! Viittomakielen tulkit ovat varmasti aika ymmartavaista vakea yleisemminkin.
Taalla menee siis aika mukavasti!
Halauksia kotisuomeen ja muuallekin maailmalle!
lauantai 4. lokakuuta 2008
MUUTTO!
Hei!
Eilen siis lähdimme ulkoilemaan Puertoon (baarikompleksi venesataman yhteydessä). Ensin syötiin porukalla tapaksia ja hölistiin, sitten jatkettiin Mai Taihin (salsabaari). Paquilla (Isan työkaveri) oli 29-vuotissynttärit ja Mai Taihin oltiin järjestetty sille valokuva slide show ja synttärikakku. Niillä on kyllä niin mahtava työporukka ja muistuttaa paljon omia kavereita. Oon tosi onnekas, että löysin ryhmän ihmisiä, joiden kanssa viettäisin aikaa kotonakin.
Baarit olivat auki.. kuka tietää mihin asti... Minä olin jo ennen kolmea ihan kypsä, mutta sinnittelin silti puoli viiteen. Taksin löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista. Sain kaksikin numeroa, mutta kumpikaan ei vastannut. Takseja ei kulkenut missään. Onneksi Isa ja Manu tulivat saattamaan minua, muutoin olisi ollut vähän turvaton olo. Jo baariin tullessa sain kuulla monta huutelua ja yksi mies jopa ajeli korttelin ympäri, niin, että tuli minua aina uudestaan vastaan. Koen ahdistuksen tunteita. Lopulta kuitenkin taksi, jonka olimme nähneet jo aiemmin, tuli takaisin ja sain kyydin kotiin.
Tänään on lievä krapula. Mutta mojitot olivat maailman parhaita.
Tänään sitten edessä muutto. Vihdoin viimein. Ainoa mutka matkassa on nettiyhteyden puuttuminen. Toivottavasti sen saa otettua ensi viikoksi. Muutoin tulee ONGELMIA! Mutta joka tapauksessa ihanaa päästä kodintuntuiseen ympäristöön. Olen hyvin tyytyväinen. Nyt kiinnostavat päiväunet ja sitten pakko taas pakata!
voikaa hyvin, ystävät!
Eilen siis lähdimme ulkoilemaan Puertoon (baarikompleksi venesataman yhteydessä). Ensin syötiin porukalla tapaksia ja hölistiin, sitten jatkettiin Mai Taihin (salsabaari). Paquilla (Isan työkaveri) oli 29-vuotissynttärit ja Mai Taihin oltiin järjestetty sille valokuva slide show ja synttärikakku. Niillä on kyllä niin mahtava työporukka ja muistuttaa paljon omia kavereita. Oon tosi onnekas, että löysin ryhmän ihmisiä, joiden kanssa viettäisin aikaa kotonakin.
Baarit olivat auki.. kuka tietää mihin asti... Minä olin jo ennen kolmea ihan kypsä, mutta sinnittelin silti puoli viiteen. Taksin löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista. Sain kaksikin numeroa, mutta kumpikaan ei vastannut. Takseja ei kulkenut missään. Onneksi Isa ja Manu tulivat saattamaan minua, muutoin olisi ollut vähän turvaton olo. Jo baariin tullessa sain kuulla monta huutelua ja yksi mies jopa ajeli korttelin ympäri, niin, että tuli minua aina uudestaan vastaan. Koen ahdistuksen tunteita. Lopulta kuitenkin taksi, jonka olimme nähneet jo aiemmin, tuli takaisin ja sain kyydin kotiin.
Tänään on lievä krapula. Mutta mojitot olivat maailman parhaita.
Tänään sitten edessä muutto. Vihdoin viimein. Ainoa mutka matkassa on nettiyhteyden puuttuminen. Toivottavasti sen saa otettua ensi viikoksi. Muutoin tulee ONGELMIA! Mutta joka tapauksessa ihanaa päästä kodintuntuiseen ympäristöön. Olen hyvin tyytyväinen. Nyt kiinnostavat päiväunet ja sitten pakko taas pakata!
voikaa hyvin, ystävät!
perjantai 3. lokakuuta 2008
Mielialani on kohentunut
Eilisen epätoivon jälkeen olen päässyt taas elämänmakuun kiinni. Välissä tuntuu, että haluaa käpertyä sänkyyn ja vain itkeskellä, mutta yritän muuttaa asennettani jatkuvilla positiivisilla ajatuksilla.
Eilen kipitin siis spinning -tunnille ennen sosiologian luentoa. Natisevat pyörät ja anukseen tunkeutuva penkki, jonka pehmusteet ovat kuoriutuneet pois ei haitannut menoa. Endorfiinit tekivät tehtävänsä ja päätin, että juttelen teiniopiskelijoille, vaikkei heitä ensin kiinnostaisi pätkääkään. Enhän itse voi menettää mitään jos yritän! Kiitos spinning, positiivisista ajatuksista.
Kävin suihkussa ja menin koululle, jossa odottelin luokkahuoneen edessä 20.10 asti. Ketään ei näkynyt lähimaillakaan ja luokan ovikin oli lukossa. En jaksanut odotella enempää (vaikka aamun luennon proffa olikin sanonut, että tunnit alkavat "joustavasti") ja lähdin kotiin.
Illalla katselin hieman prison breakkiä, joka sijoittuu panamalaiseen vankilaan. Se kirvoitti koti-ikävän taas pintaan. Espanjankieliset tyypit olivat kaikkein kauheimpia.
Aamulla lähdin kouluun niin hyvissä ajoin, että ehdin käydä läheisessä kahvilassa teellä ja churroilla. Katselin kahvilassa istuvaa, hälisevää ihmisjoukkoa ja kadulla käveleviä musliminaisia värikkäissä vaatteissaan. Tee oli makeaa ja churroista rasvaiset sormet värjäsivät lautasliinat läpinäkyviksi. Muistin, miksi tänne on lähdetty. Elämä voittaa.
Luento meni kivasti. Ymmärsin kaiken! Kysyin neuvoja luentomateriaalin hakemiseen toisilta oppilailta, ja he olivat oikein avuliaita. Jee! Koululta kävelin keskustaan. En vain tajua näitä aukioloaikoja! Tuntuu, että olin aiemmin samoihin aikoihin keskustassa ja kaikki paikat olivat auki. Nyt kaikki oli kiinni. Söin hieman paellaa ja nautin auringonpaisteesta.
Ajattelin vihdoin mennä rannalle makoilemaan ja ruskettumaan. Ranta haisee yhä aika kauhealle, vaikka roskavuoret onkin siivottu. Tuntuu, että ainoat henkilöt rannan lähettyvillä (tai puistoissa tai julkisilla penkeillä) ovat muslimimiehiä, joilla ei ole muuta toimitettavaa kuin tuijottaa provosoivasti ja maiskutella suitaan, kuin kutsuisivat luokseen kissaa. YÖÖÖÖKKK!!! Olen hieman kyllästynyt siihen, että tuijotetaan. Voi ihanat Suomen kadut, joissa kukaan mies ei katso kahdesti! Nautin siitä niin.
Nyt lenkkeilyn ja "pilateksen" (opettaja ei vain tullut paikalle, joten tein itsekseni vartin vatsoja..) jälkeen valmistaudun kohta lähtemään ulos. Isa on kavereineen menossa puertoon ja änkeydyn taas mukaan. Huomenna on Paki -nimisen tytön synttärit ja ennen sitä menemme viemään tavaroitamme uuteen asuntoon (joka ei muuten vieläkään ole valmis!). Olen edelleen äärimmäisen muuttokypsässä tilassa.
Hasta luego!
torstai 2. lokakuuta 2008
Supermuscle
Moi taas ja hyvää lokakuuta!
Lukujärjestys on vihdoin valmis, ja tällä hetkellä tuntuu varsin inhimilliseltä. Aamu alkoi Economia Politica –luennolla, jolla ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa, vaan pureutuu taloustieteen perusteisiin. Tämä sopii minulle vallan mainiosti.
Eilen lukkari tuli siis valmiiksi aamupäivästä. Yliopiston vierestä löytyy Supermuscle –niminen kuntosali, johon kävin tutustumassa. Karmivasta ulkokuorestaan huolimatta, sali oli ihan mukava ja tuntitarjonta hyvä. Tänään siis palasin sinne ja liityin. Kohta olen täyttä supermusclea!
Eilen oli myös Ramadanin viimeinen ilta, joten Isa kutsui minutkin kaverinsa Lolan luokse illalliselle. Lola oli tehnyt marokkolaista ruokaa ja parvekkeelta yritimme nähdä ilotulituksia (ilman menestystä). Ramadan selittää ravintoloiden oudot aukioloajat sekä hiljaisen katukuvan. Nyt muslimit kuulemma valtaavat jälleen kadut ja elämä palautuu normaaliin. Odotan innolla.
Ilokseni voin myös kertoa, että tänään ja eilen on ollut todella kesäistä ja kuumaa. Ehkäpä rusketuksen saa kuitenkin vielä kuntoon.
Eilinen ilta oli tosiaan pelastus. Olin jo aika maassa mielialojeni kanssa. Jotenkin sitä kotisuomessa unohtaa, että vaihtokokemukset ja kaikenlaiset ulkomailla oleilut ovat yleensä 20% sitä hauskanpitoa ja ihmisten tapaamista, jonka jälkeenpäin muistaa ja 80% ajasta kuluu pelkkään oleiluun ja ikävän kanssa kamppailuun. Tietysti ne hienot hetket ovat tavallaan sen arvoisia, mutta todellisuus vain unohtuu aina kun seuraavaa reissua suunnittelee. Vieraassa maassa oleminen on hirveän irrallista. Ehkä asia parantuu kun päästään vihdoin muuttamaan omaan kotiin, jossa on oma keittiö ja huone ja oleilu on toivottavasti vaivatonta.
Nyt vaikuttaa todella vaikealta toisiin opiskelijoihin tutustuminen. Koulussa ei ole esim. yhteistä ruokalaa ja tuntuu, ettei opiskelijaelämääkään oikein ole. Suomen tuutori –järjestelmä on kyllä hieno juttu. Vaihtarit saavat halutessaan kosketuspinnan suomalaisiin opiskelijoihin, vaikkakin he viihtyvät hyvin omissa porukoissaan. Täällä meitä vaihtareita on tällä hetkellä 3. Lisäkseni ranskalaiset Davide ja Lea, jotka asuvat yhdessä. Viikon sisällä tulee kai poika Italiasta sekä vielä yksi ranskalainen. Noh, onneksi on Isa ja hänen työkaverinsa.
Eilen en pysynyt mukana vilkkaassa puheensorinassa, mutta silti olo oli mukava. Pääsin juttelemaan ja tiedän, että vaikka ajoittain tuntuu vähän epätoivoiselta, kielitaito paranee koko ajan.
Tapan tässä nyt parhaillaan aikaa ja vituttaa, etten pääse omalla koneella jostain syystä nettiin. Fuck.
Tänään olisi salsatunti, mutta mulla on samaan aikaan sosiologiaa yliopistolla (vimppa tunti on klo 20-21!!!, pidän tätä järkyttävänä).
Myös harmittaa suunnattomasti rakkauskirjeeni häviäminen bittitaivaaseen. Mihin sellanen voi joutua???
Terkuin Tiina (joka yrittäää!!!)
Tilaa:
Kommentit (Atom)
