Eilen ensin koulussa, sitten katsoin columboa, salille. Illalla skippasin salsan, koska nuorten Melillalaistaiteilijoiden (???) nayttely avautui. Manuelilla oli siella tyo esilla ja tunnelma oli supermukava.
Mieliala on noussut kylla ihan sata-nolla. Nayttelyssa juteltiin ja tarjolla oli viinia ja pikkupurtavaa. Siita jatkettiin ihanaan tapas-paikkaan, jonka sisustus oli modernistinen. Naytti, etta Gaudi olisi liimannut kokoon paikan tuolitkin. Tapakset olivat superhyvia ja olutkin maistui. Tassa vaiheessa hammastelen valilla itsekin, kuinka hyvaa espanjaa puhun! Loleksen kanssa juteltiin pitkat patkat siita, kuinka sulkeutunut kulttuurielama Melillassa on, ja keskustelu virtasi kertakaikkiaan niin hyvin. Huomaan, etta porukassa pystyn jo osallistumaan vilkkaaseen puheeseen ja muutamia slangi- tai murresanoja lukuunottamatta ymmarran kaiken. En olisi uskonut, etta kuukauden jalkeen kielitaito olisi parantunut nain paljon. Taputan itseani selkaan.
Asken sitten kavelin koululle. Soitin Juan Antonion toimistosta jollekin tytolle, jolla oli ilmoitus huoneesta. Tytto vaikutti tosi mukavalta ja toivottavasti paasen katsomaan asuntoa tanaan tai huomenna. Joten epamiellyttavasti kutkutteleva toivonkipina on taas syttynyt sisallani. Pahus. Pitakaa peukut pystyssa!!!
Iloisia ajatuksia on tuonut myos Sarahin mahdollinen vierailu! Han katselee nyt lentoja, ja on ehka tulossa jo viikon paasta. Olen ihan fiiliksissa! Yhdessa voitaisiin lahtea Marokkoon vallan mainiosti. Odottelen jo innoissani Marrakeshia, Casablancaa, vanhojen kavereiden tapaamista siella. Haluan epatoivoisesti nahda kun Sahara yhdistyy Atlantiin. Ja ehkapa jopa kayda kameliajelulla...jos niiden jalat ja selka vaan kestaa! Jiihaa! Joten peukut pystyssa taas, etta Sarahin etelanmatka toteutuu.
Aamun tunti oli peruttu, joten lahden tasta supermarkettiin ostamaan tykotarpeita suomalaista ateriaa varten. Ranskikset seka Isa, Raquel, Vanessa, Manu ja Carmen ovat tulossa. Huomenna seuraa sitten Julien synttarit, ja lahjakin pitaisi varmaan ostaa.. Julien kanssa ollaan menossa kahville nyt iltapaivalla. Olen superonnekas kun sosiaalinen piiri on nainkin laaja. Jos ei halua, ei tarvitse olla yksin. Lucky me.
Kun sama onni seuraisi viela asuntoasioissakin!
Puss och Kram!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti