keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Doña de la Casa

Voi jeesus millaista voi olla!

Eilinen meni mukavasti koulussa, tunteja ole vihdoin. Istuin vain kerran yksin luokkahuoneessa, johon ei tullut ketaan muita. Juttelin ranskalaisten Lean ja Davidin kanssa, joilla on menellaan kulttuurishokki, mutta jotka ovat tosi mukavia. Heidan kanssa mielellaan tutustuisin paremminkin. Joskin vaikuttavat olevan aika kyllastyneita toistensa seuraan..

Illalla sitten Maria Jose.. eli Doña de la casa.. eli meidan vuokraemanta tuli soppareiden kanssa. Isan kanssa oltiin paatetty etta pyydamme alennusta, koska meilla on ollut kaytossa vain yksi huone ja paikka vaikutti tahan paivaan asti ihan rakennustyomaalta (edelleen osittain, mutta tanaan kavi siivooja!!). Olin Isan kanssa samaa mielta, mutta Isa ja Maria Jose (joka on siis nainen..) ajautuivat kovaan riitaan. Kummatkin olivat ihan idiootteja, etenkin vuokranantaja, joka ei suostunut myontamaan lainkaan, etta talossa olisi jotain vikaa. Valissa yritin sanoa jotain rauhoittavaa, mutta en pysynyt heidan vauhdissaan mukana.. Tai he eivat pystyneet olemaan niin kauaa hiljaa etta oisin saanut sanottua mitaan. Soppareita emme allekirjoittaneet, ja Maria Jose sanoi useaan kertaan, etta lahtekaa menemaan jos ei miellyta. Tanaan han palaa soppareiden kanssa, mutta Isa oli niin poissa tolaltaan, etta on muuttanut pois. Isa loysi vapaan huoneen kolmen hengen asunnosta, ja mina jain suureen taloon sitten yksin. Tanaan vuokraemanta tulee sopimuksen kanssa.

Vuokra on niin halpa, etten jaksa ruveta riitelemaan. Talo on tanaan tullut tosiaan valmiiksi ja olisimme voineet muuttaa omiin huoneisiimme. Pidan talosta tosi tosi paljon. Se on niin hyvalla sijainnilla ja muutenkin kiva. Perhanan espanjalaiset tempperamentit! Harmittaa tosi paljon, ettei Isa sitten voinut mielestaan jaada. Ja myos vahan hermostuttaa, etta milla aikataululla ja millaisen kamppiksen Maria Jose sinne sit loytaa..

Nettiyhteytta olen tanaan yrittanyt saada, ja nayttaa silta, etta minun on pakko avata pankkitili sita varten. Huomenna sen pitaisi kuitenkin onnistua, ja Telefonicalla myyja varaa mulle mokkulaa! Toivottavasti osaan asentaa sen!

Loysin treenitakin taskusta mikon sukan ja tuli kamala itku! Oikeen sydamesta otti! Kun on tallanen rankka paiva, niin kaikki muukin tuntuu niin toivottomalta. Ja toimintaa ei oo nyt puuttunut.

Tanaan kavin juoksemassa ja pilateksessa ja sitten tulin kouluun, jossa taas tapasin vain tyhjan luokkahuoneen. En tajua!

Nyt kotiin sopimusta allekirjoittamaan ja sitten syomaan italialaiseen ravintolaan kavereiden kanssa. Manun aiti on kaymassa ja olemme kayneet kahtena paivana nyt lounaalla heidan luonaan. Kaikenkarvaista espanjalaista on tullut maistettua.

Pitakaa minut mielessa!

Ei kommentteja: