Supermuscle

Moi taas ja hyvää lokakuuta!

Lukujärjestys on vihdoin valmis, ja tällä hetkellä tuntuu varsin inhimilliseltä. Aamu alkoi Economia Politica –luennolla, jolla ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa, vaan pureutuu taloustieteen perusteisiin. Tämä sopii minulle vallan mainiosti.

Eilen lukkari tuli siis valmiiksi aamupäivästä. Yliopiston vierestä löytyy Supermuscle –niminen kuntosali, johon kävin tutustumassa. Karmivasta ulkokuorestaan huolimatta, sali oli ihan mukava ja tuntitarjonta hyvä. Tänään siis palasin sinne ja liityin. Kohta olen täyttä supermusclea!

Eilen oli myös Ramadanin viimeinen ilta, joten Isa kutsui minutkin kaverinsa Lolan luokse illalliselle. Lola oli tehnyt marokkolaista ruokaa ja parvekkeelta yritimme nähdä ilotulituksia (ilman menestystä). Ramadan selittää ravintoloiden oudot aukioloajat sekä hiljaisen katukuvan. Nyt muslimit kuulemma valtaavat jälleen kadut ja elämä palautuu normaaliin. Odotan innolla.

Ilokseni voin myös kertoa, että tänään ja eilen on ollut todella kesäistä ja kuumaa. Ehkäpä rusketuksen saa kuitenkin vielä kuntoon.

Eilinen ilta oli tosiaan pelastus. Olin jo aika maassa mielialojeni kanssa. Jotenkin sitä kotisuomessa unohtaa, että vaihtokokemukset ja kaikenlaiset ulkomailla oleilut ovat yleensä 20% sitä hauskanpitoa ja ihmisten tapaamista, jonka jälkeenpäin muistaa ja 80% ajasta kuluu pelkkään oleiluun ja ikävän kanssa kamppailuun. Tietysti ne hienot hetket ovat tavallaan sen arvoisia, mutta todellisuus vain unohtuu aina kun seuraavaa reissua suunnittelee. Vieraassa maassa oleminen on hirveän irrallista. Ehkä asia parantuu kun päästään vihdoin muuttamaan omaan kotiin, jossa on oma keittiö ja huone ja oleilu on toivottavasti vaivatonta.

Nyt vaikuttaa todella vaikealta toisiin opiskelijoihin tutustuminen. Koulussa ei ole esim. yhteistä ruokalaa ja tuntuu, ettei opiskelijaelämääkään oikein ole. Suomen tuutori –järjestelmä on kyllä hieno juttu. Vaihtarit saavat halutessaan kosketuspinnan suomalaisiin opiskelijoihin, vaikkakin he viihtyvät hyvin omissa porukoissaan. Täällä meitä vaihtareita on tällä hetkellä 3. Lisäkseni ranskalaiset Davide ja Lea, jotka asuvat yhdessä. Viikon sisällä tulee kai poika Italiasta sekä vielä yksi ranskalainen. Noh, onneksi on Isa ja hänen työkaverinsa.

Eilen en pysynyt mukana vilkkaassa puheensorinassa, mutta silti olo oli mukava. Pääsin juttelemaan ja tiedän, että vaikka ajoittain tuntuu vähän epätoivoiselta, kielitaito paranee koko ajan.

Tapan tässä nyt parhaillaan aikaa ja vituttaa, etten pääse omalla koneella jostain syystä nettiin. Fuck.

Tänään olisi salsatunti, mutta mulla on samaan aikaan sosiologiaa yliopistolla (vimppa tunti on klo 20-21!!!, pidän tätä järkyttävänä).

Myös harmittaa suunnattomasti rakkauskirjeeni häviäminen bittitaivaaseen. Mihin sellanen voi joutua???

Terkuin Tiina (joka yrittäää!!!)