Voisko joku juttu onnistua vaihteeksi!!??

Eilen siis ihana asunnon esittely. Sijainti oli tosiaan ihan hyva. "Kamppis" paljastui kuitenkin n.45-50 -vuotiaaksi naiseksi, joka oli vahintaankin hieman tarahtanyt. Kun ovesta paasi sisaan kaksi pienta koiraa haukkuivat n. vartin ja pissasivat pitkin lattiaa. Nainen lohdutti, etteivat koirat pure tai tee muutenkaan mitaan. Huomautin, etta taisivat tehda lattialle pissat. "Ne ovat vain niin iloisia kun tuli vieraita"....selva. "Tykkaathan sina koirista?". Tottakai. Ei olisi mitaan koiria vastaan, mutta tati selitti, etta han on toissa aamuyhdeksasta iltakymmeneen. Olisi kuulemma tosi kiva jos koirilla olisi seuraa! Voi vittu. Koiria ei kayteta ulkona, vaan ne tekevat tarpeensa "sisapihalle" (joka on siis espanjalaiseen tapaan laatoitettu alue keskella asuntoa...eli sita ei voi kayttaa muuhun!). Asunto oli isohko, joskin tosi pimea. Huonekaluja ei ollut juuri lainkaan. "Tama vessa on vain sinulle", nainen kertoo ylpeana. No se sattuu olemaan asunnon ainoa, eli vaikka nainen yleensa kavisikin toissa vessassa, niin kaippa han sita silti joskus joutuu kayttamaan. Haisi siis pahalle, oli meluista, ja "kamppis" vaikutti lupaavasti silta, etta tulisi poissa ollessani tonkimaan kaikki tavarani ja utelisi kaikki asiani. Kaikki tama vain 300/e kuussa. Ei kiitos.

Vuokratoimiston Isabelle onneksi ymmarsi yskan. Mieli oli niin maassa sen jalkeen kun paasin kampasta ulos. Aina jotenkin onnistuu uskottelemaan itselleen, etta nyt onnistuu. Ajattelin, etta kamppa olisi edes Ok, ja voisin vaikka heti allekirjoittaa paperit. Vittu. Onhan tassa viela viikko ennen kuin joudun kadulle.

Ja kamala syyllisyys siita, etta soitan itku silmassa aidille tai Mikolle, jotka eivat voi minua mitenkaan auttaa. He vain huolestuvat turhasta. Mutta olo on aika epatoivoinen. Olen kysellyt jo kuntosalillakin kaikilta, josko he tietaisivat jostain asunnosta. Mutta tietenkaan se ei voi olla ihan mika vaan. Tarvitsen sen mother fucking netin (kandi aiheuttaa pahoinvointia) ja hinnan pitaa olla ok. Henkisesti tosi raskasta jatkuva epatietoisuus. Ellei kuun loppuun mennessa loydy asuntoa, en tosiaan tieda mita teen. Eka kuukausi on mennyt niin, ettei ole voinut aloittaa sellaista mukavaa asumista ja olemista. Tuleeko kotimatka eteen, ellen loyda asuntoa? Paska fiilis.

Eilen kavin juoksemassa ja pilateksessa. Lea on myos liittynyt supermuscleen, joten pilateksen jalkeen jatimme marketing -kurssin omaan arvoonsa ja menimme lean ja daviden asuntoon juttelemaan. Oli mukavaa. Han naytti kuvia perheestaan ja leallakin on kova ikava kotia ja poikakaveria. Harmittaa ihan hirveasti, etta he vuokrasivat kampan etukateen kahdelle. Kunnon hallintotieteilijan tavoin tassa mietin kuinka koko vaihto-opiskelijoiden asunnontarpeen voisi suunnitella uudelleen. Nyt mietin katkerana, kuinka pommitin huono-Rociota sahkoposteilla ennen melillaan lahtoa, ja kuinka levaperaisia ja epamaaraisia vastauksia hanelta sain. Kouluhan tietaa montako vaihto-opiskelijaa tulee. Mikseivat he voi varata jotain kivaa asuntoa jo etukateen? Taalta tarjottiin kokonaisia taloja tai 3 huoneen asuntoja, joita kukaan ei voi vuokrata yksin. Lahetin etukateen sahkopostia muille vaihtareille, joista vain italialainen poika vastasi (poika joka ei edelleenkaan ole saapunut tanne, eika varmaan siis saavukkaan). Ottaa niin paljon paasta, kun tuntuu, etta olen yrittanyt parhaani alusta alkaen eivatka asiat vain suju.

Olen pahoillani tilityksesta. Kiitos niille, jotka jaksavat lukea. Pakkohan taman on tasta parantua?? Olen aina uskonut karman lakiin, ja minulle on viimeisen kuukauden perusteella tulossa varmaan lottovoitto. vahintaan.