Virran mukana menemista..

Huh.

Ote paivasta; Kavelen yliopistolta keskustaan (sateessa, paska keli on jalleen alkanut..) ja jalkakaytavalla 10 metria edessani on pieni muslimiukko. Han yrittaa saada huomioni kiinnittymaan itseensa ja kahmii samalla nakyvasti haarovaliaan kasi housuntaskussa. Hyi vittu. Puren hammasta ja kavelen eteenpain. Kun tulen hanen kohdalleen, han rupeaa maiskuttelemaan huuliaan minulle. Vituttaa niin paljon. Kaannyn ja sylkaisen ukon jalkoihin. Han lopettaa valittomasti. Onko idioottimaista? Ja aika rankkaa. En jaksa enaa olla valittamatta. Nyt jos paivasaikaan auto toottaa minulla ja hidastaa vauhtia ja sielta kurkkii joku kuolaava mies, naytan keskisormea. Illalla en varmaan uskaltaisi. Turhautumista!!!

Muutoin tuntuu, etta elama taas voittaa. Eilen kavin tappamassa itseani kuntosalilla oikein huolella. Spinningissa olin ainoa osallistuja, mutta ihana Ana piti tunnin silti. Ana puhuu vahan englantiakin ja on tosi mukava kuntosaliohjaaja. Hyvaa korviketta Actilifen vaelle. Sitten olin viela stepissa ja siita lahdin salsatunnille. Sen jalkeen mentiin porukalla syomaan tapaksia ja kotona olinkin vasta yhden jalkeen. Yolla vetta tuli niin rankasti, etta Paquin lainaama sateenvarjo kaantyi vuoroin nurin ja oikeinpain. Vaatteet ja kengat ovat viela tanaankin likomarat.

Aamulla herasin siihen kun parrakas muslimimies koputteli ovellani. Han tuli asentamaan ylakerran huoneisiin ovet. Lahdin avaamaan pankkitilia osittain toiveikkaana, odottaen etta tanaan saisin netin kotiin, osittain varmana, etta joku menee taas pieleen. Odotuksien vastaisesti tilin sai vihdoin avattua! Voitonriemu oli valtava. Tasta rohkaistuneena kappailin telefonicaa kohden, jossa tiesin mokkulan odottavan minua. Kuvittelin, etta pahimmassa tapauksessa mokkulat olisivat loppuneet, tai tiskin takana olisi toinen henkilo. Kun paasin perille, tuttu tytto hymyili minulle iloisesti. Sisalle paastyani paljastui, etta myyjan aani oli niin kahea, ettei han voinut tehda sopimusta puhelimitse. Han kuiskutteli minulle, etta palaisin huomenna uudestaan. Mañana, siis.

Aivan absurdia ja surkuhupaisaa! Go with the flow, ajattelin. Asiat ovat poissa kasistani, ja uskon vain, etta kaikki lopulta sutviutuu. Asunnonkin kanssa on kuukausi aikaa paattaa omista toimista. Kylla tama tasta. Ja kiitos ihanaiset ystavat, kun olette muistaneet! Tiina parjaa kylla!!
Myos taytyy kiittaa naita uusia ystavia taalla espanjassa, heilla oli heti eilen tietoa kolmesta eri kampasta, joihin voisin muuttaa. Uskomattoman toimeliasta! Tuntuu kylla, etta minusta huolehditaan.

Nyt nettikahvilassa. Huomenna ehka netti kotona... hehhehheee.. tama on kuin joku vitsi!

Suukkoja kotisuomeen. Aurinko paistaa sisaisesti, vaikka ulkona tuleekin vetta.